Jumeja ja nyrjähdyksiä

Jonkin asian kehittäminen, uudistaminen tai tehostaminen sisältää ajatuksen, että jotakin muuttuu, tulee erilaiseksi kuin se on ollut aiemmin.

Jonkin asian kehittäminen, uudistaminen tai tehostaminen sisältää ajatuksen, että jotakin muuttuu, tulee erilaiseksi kuin se on ollut aiemmin. Työyhteisössä tapahtuvan kehittämisen voi rinnastaa syvälliseen oppimisen prosessiin, jossa aiemmat tiedot, toimintatavat ja käytänteet kyseenalaistuvat ja tarvitaan uusia. Uudistaminen ei kuitenkaan onnistu niin, että päätetään vain tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin.  

Muutos edellyttää ihmiseltä psyykkistä työtä kahdella tasolla. Rationaalisen ongelmanratkaisun, päätöksenteon ja uusien toimintamallien kehittelyn ohessa tarvitaan myös kokemuksellista omien tuntojen läpikäymistä. Kehittämisessä on hyvä muistaa, että älyllisiäkin toiminta- ja oppimisprosesseja kannattelee tunnetason luottamus itseen ja omiin kykyihin.

Jumi osoittaa tärkeitä kohtia

Tutut arjen toimintatavat ja yhteiset rutiinit auttavat pitämään yllä hallinnan tunnetta, mielikuvaa toimintojen jatkuvuudesta sekä positiivista ja eheää kokemusta itsestä ja omasta työstä. Muutos kyseenalaistaa tämän eheyden ja jatkuvuuden tunteen, se aiheuttaa katkoksen tuttuun asioiden etenemisen tapaan.  

Tällaiset katkokset johtavat usein siihen, että syntyy epävarmuutta, suunnitelmat eivät etene, asiat tuntuvat jäävän jumiin ja oma ajattelukin tuntuu välillä jumiutuvan. Tällaisesta epämukavasta olotilasta tekee mieli päästä eroon. Jumiutuminen on kuitenkin kehittämisen näkökulmasta tärkeä vaihe. Jumi oli muinaisten suomalaisten jumalolento, johon yhdistettiin paikallaan olo ja liikkumattomuus. Jumi siis kyseenalaistaa sellaisen ajattelun, toiminnan ja etenemisen tavan, joka ei välttämättä ole (enää) tarkoituksenmukaista. Jumia kannattaakin – sen epämiellyttävyydestä huolimatta – pitää ystävänä.

Nyrjähdys avaa uusia näkymiä  

Jumin aikana asiat hautuvat ja muovautuvat ja näin saattaa syntyä yllättäviä oivalluksia eli ”ajatuksellisia nyrjähdyksiä”. Jokin tuttu asia, tapahtuma tai toiminta – juuri se, jonka parissa on kompuroitu ja viipyilty – näyttäytyykin aivan erilaisena kuin mihin ihminen on tottunut. Oman ajattelun kokonaisuudessa jokin ikään kuin nyrjähtää pois paikoiltaan, siihen ei enää voi nojautua niin kuin aiemmin. On siis opittu tunnistamaan ja ymmärtämään tuo asia uudella tavalla. Tällainen nyrjähdys aiheuttaa ajatuksellista riitasointua ja ajattelu alkaa etsiä uusia uria. Juuri ajatukselliset nyrjähdykset vievät kohti todella uusia toimintamalleja ja käytänteitä.  

Nilkan nyrjähdys paranee tavallisesti itsestään mutta ajatuksellinen nyrjähdys on yleensä peruuttamaton. Kun asioita ja niiden välisiä suhteita on alettu ymmärtää eri tavalla, paluuta aiempaan ymmärrykseen ei enää ole. Jumit ja nyrjähdykset kulkevat käsi kädessä. Jumi virittää reflektoimaan pysäyttämällä, hämmentämällä ja ”pakottamalla” niin yksilön kuin yhteisön kohtaamaan tottumuksiaan ja rutiinejaan. Nyrjähdykset puolestaan avaavat uusia näkymiä, niin ajatuksellisesti kuin toiminnallisesti.

Kehittäminen on oppimista   

Syvällisessä oppimisessa ihminen joutuu epäilemään omia ajatuksiaan, omaa näkemystään, omia toimintatapojaan ja jopa itseään. Todelliset oppimiskokemukset murtavat tuttua ja turvalliseksi koettua asioiden etenemisen kaavaa ja niiden jatkuvuutta aiheuttaen jumeja ja nyrjähdyksiä.   

Asioiden ja toiminnan muuttuessa ollaan ikään kuin siirtymässä vieraalle maaperälle. On vielä jotakin tuttua mutta uusi ja osin tuntematonkin on jo näkyvissä. Kun tuttuus ja vieraus niin omassa ajattelussa ja toiminnassa kuin yhteisön käytänteissä ovat sopivasti ristiriidassa, syntyy hedelmällisellä tavalla ymmällään olemista.  Tämä synnyttää ja ylläpitää kiinnostusta olemassa olevan arviointiin ja uuden kehittämiseen. Vaikka joskus sanotaan, että kiire on paras konsultti, liiallisen kiirehtimisen ja nopeasti valmiiksi saamisen asemesta kannattaa hyväksyä myös epätietoisuus, hämmennyksen ilmaisut ja asioiden jumiutumiset. Näin jää aikaa ja tilaa myös uusien, vielä hahmottumassa olevien ajatusten ja ideoiden jalostumiselle kokeilukelpoisiksi uusiksi toimintamalleiksi.   

Jumien sietäminen ja nyrjähdysten myötä syntyvien uusien ideoiden konkretisoituminen toiminnaksi tuo niin yksilöille kuin yhteisö(i)lle onnistumisen kokemuksia. Tämä lisää valmiutta kohdata jumeja ja nyrjähdyksiä jatkossakin – ja ottaa ne jopa kehittämisen voimavaraksi. 

FT, YTM Harri Kukkonen, TAMK, on toiminut kouluttajana useissa ohjaukseen liittyvissä kehittämishankkeissa sekä opetus- ja ohjausalan henkilöstön täydennyskoulutuksissa. Hänellä on yli 35 vuoden kokemus erilaisista opetus- ja ohjausalan koulutus-, kehittämis- ja tutkimustehtävistä ammatillisella toisella asteella ja ammattikorkeakoulussa.