Oppilaanohjauksen avulla voidaan edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa 

Matteus-vaikutuksen mukaan onnistumiset kasautuvat heille, joilla asiat sujuvat jo valmiiksi hyvin ja epäonnistumiset taas heille, joilla on jo valmiiksi ongelmia. Termiä käytti ensimmäistä kertaa yhdysvaltalainen sosiologi Robert Merton vuonna 1968 kuvaillessaan erilaisten tutkijoiden menestystä. Merton huomasi, että valmiiksi menestyneiden tutkijoiden panostusta tieteellisisissä löydöissä liioiteltiin, kun taas tuntemattomien tutkijoiden panostusta ei huomioitu merkittävästi. Näin menestyvät tutkijat pysyvät menestyneinä ja tuntemattomat tuntemattomina.  

Onnistumisen ja epäonnistumisen kierre 

Matteus-vaikutus pätee myös koulutukseen. Osa opiskelijoista saa jo ennen koulutaipaleensa alkua paljon apua vanhemmiltaan ja saapuessaan kouluun he ovat heti luokkansa parhaita. Tästä syntyy onnistumisen kierre: ensimmäisistä onnistumisista syntyy positiivinen minäkäsitys itsestä oppijana, mikä taas tukee tulevaa oppimista. Tulevaisuudessa koululainen uskaltaa haastaa omia rajojaan ja yrittää uudelleen myös epäonnistumisien jälkeen.  

Toisaalta taas on koululaisia, joilla on muita opiskelijoita huonommat lähtökohdat. Koulutaipale saattaa lähteä haastavasti liikkeelle ja syntyy epäonnistumisia. Kotoa ei välttämättä löydy tarvittavaa tukea ja osalle syntyy käsitys siitä, että he eivät yksinkertaisesti kykene oppimaan. Pahimmillaan kokemus epäonnistumisista saa koululaisen laskemaan vaatimustasoaan asioissa, joissa hän ennen onnistui, mikä johtaa opittuun avuttomuuteen. Tällöin koululainen ei luota omiin kykyihinsä selviytyä jostain tilanteesta, eikä tästä johtuen vaivaudu edes yrittämään. Opittu avuttomuus johtaa helposti epäonnistumisen kierteeseen, joka voi jatkua läpi elämän. Oppilaanohjauksen tehtävä on katkaista tämä epäonnistumisen kierre, jotta mahdollisuuksien tasa-arvo todella toteutuisi.

Koulutuksen tasa-arvon taantuma 

Suomessa on pitkään oltu ylpeitä koulutuksen tasa-arvosta: meillä jokainen pääsee laadukkaaseen julkiseen kouluun ja duunarinkin lapsesta voi tulla lääkäri, tohtori tai toimitusjohtaja. Tutkimuksissa on todettu, että suomalainen peruskoulu vähensi käyttöönottonsa jälkeen sukupolvien välistä tulojoustoa eli sitä, kuinka paljon lapsen tulot riippuvat vanhempien tuloista. (Pekkarinen, Uusitalo ja Kerr, 2009) Voidaan ajatella, että suomalainen peruskoulu on ainakin merkittävästi lieventänyt Matteus-vaikutusta. 

Viime vuosikymmeninä on kuitenkin tapahtunut käänne toiseen suuntaan ja oppimiserot ovat kasvaneet. 2000-luvulla Suomessa sosioekonomisen taustan merkitys on korostunut oppimisen ja osaamisen taustatekijänä. (Bernelius ja Huilla, 2021) Jo pidemmän aikavälin trendinä on ollut se, että koulutus periytyy ja korkeakoulutettujen lapsista tulee todennäköisemmin korkeakoulutettuja. (Härkönen ja Sirniö, 2020). Valmiiksi heikoista lähtökohdista aloittaneilla menee siis entistä huonommin. Samaan aikaan osalla nuorista on kansainvälistymisen myötä enemmän mahdollisuuksia kuin ehkä koskaan aiemmin. Matteus-vaikutus on voimissaan.  

Eriarvoistumisen kierteeseen vaikuttaminen  

Yksi keino vaikuttaa oppimiserojen kasvamiseen olisi julkisten resurssien lisääminen koulutukseen, mikä saattaisi samalla paikata myös Suomen laskevaa trendiä PISA-vertailuissa. Valitettavasti koulutus on kuitenkin hallitusneuvotteluissa helppo leikkauskohde, jonka puolustajiksi ei löydy kovarahoitteisia lobbareita, vaikka koulutukseen sijoitettu raha onkin yleensä hyvä investointi. Toisaalta myös nykyresursseillakin voidaan todennäköisesti saada aikaan entistä parempia tuloksia: suhteutettuna bruttokansantuotteeseen Suomessa kuitenkin panostetaan yhä OECD-maihin verrattuna suhteellisen paljon rahaa koulutukseen. (OECD, 2022) Oppilaanohjauksella ja koko kouluyhteisöllä on mahdollisuus vaikuttaa eriarvoistumisen kierteeseen kolmella merkittävällä tavalla.  

Ensinnäkin on tärkeä pyrkiä saamaan onnistumisen kokemuksia kaikille ja myös oppilaanohjauksessa painottaa, että oppimiseen liittyviä onnistumisia voi löytyä muualtakin kuin koulusta. Onnistumisia voi löytyä esimerkiksi harrastuksista, järjestöistä, nuorisovaltuustosta, Mahis-hankkeesta tai monesta muusta paikasta. Ulkopuolinen tuki ja positiivinen palaute voivat muokata omaa käsitystä oppijana sekä ehkäistä opittua avuttomuutta.  

Toiseksi on tärkeää, että jokaisella on oikeus unelmoida juuri siitä koulutuspaikasta, mihin he haluavat. Jos haluttuun opiskelupaikkaan pääseminen tuntuu hankalalta ja opokin on sitä mieltä, että pääsy esimerkiksi haluttuun toisen asteen oppilaitokseen on epätodennäköistä, niin opiskelu tuskin motivoi kovin paljon. Paljon parempi tapa olisi ainakin yrittää ja tehdä jonkunlainen suunnitelma siitä, miten haluttuun oppilaitokseen voi päästä. Yhteishakulomakkeeseen saa laittaa useita vaihtoehtoja ja alkuun kannattaa sijoittaa ne paikat, joihin erityisesti haluaa, vaikka sisään pääseminen olisikin epärealistista. Tämä tarjoaa jonkun unelman, jonka eteen tehdä töitä. Haluttuun oppilaitokseen saattaa myös joskus päästä paljon helpommalla kuin on kuvitellut – tästä voi kysyä kokemuksia esimerkiksi Tampereen Lyseon Lukiosta. 

Kolmantena on myös tärkeää pitää kaikki vaihtoehdot ja niistä saatavat edut jokaisen tiedossa. Joissain kehittyvissä maissa on huomattu, että pelkästään se, kun ihmisille kerrotaan kuinka paljon kouluttautuminen nostaa heidän tulojaan, saa heidät kouluttautumaan enemmän. (Jensen, 2010) Ala- tai yläkoulussa opiskelevalle koulutuksesta saatava konkreettinen hyöty saattaa olla hankala ymmärtää ja eri vaihtoehtoihin liittyvien yksityiskohtien esiintuominen saattaa hyvinkin lisätä opiskelumotivaatiota.  

Olen itse saanut opiskelijana erinomaista tukea Pirkanmaalla sekä peruskoulussa että lukiossa muun muassa luokanvalvojilta, ryhmänohjaajilta, opoilta ja muilta opettajilta. Minulle on aina tarjottu lisää mahdollisuuksia sen sijaan, että niitä olisi suljettu pois ja toivon, että mahdollisimman monelle nuorelle avautuu tämänkaltainen polku.

Opiskelija Matias Mäkiranta, BSc Economics, University College London

Viittaukset 

• Bernelius, V., & Huilla, H. (2021). Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet. Julkaisut.valtioneuvosto.fi. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162857/VN_2021_7.pdf?sequence=4&isAllowed=y. 
• Härkönen, J., & Sirniö, O. (2020). Educational Transitions and Educational Inequality: A Multiple Pathways Sequential Logit Model Analysis of Finnish Birth Cohorts 1960–1985. European Sociological Review, 36(5), 700-719. https://doi.org/10.1093/esr/jcaa019 
• Jensen, R. (2010). The (Perceived) Returns to Education and the Demand for Schooling Quarterly Journal Of Economics, 125(2), 515-548. https://doi.org/10.1162/qjec.2010.125.2.515 
• Merton, R. (1968). The Matthew Effect in Science. Science, 159(3810), 56-63. https://doi.org/10.1126/science.159.3810.56 
• OECD (2022), Public spending on education (indicator). doi: 10.1787/f99b45d0-en  
• Pekkarinen, T., Uusitalo, R., & Kerr, S. (2009). School tracking and intergenerational income mobility: Evidence from the Finnish comprehensive school reform. Journal of Public Economics, 93(7-8), 965-973. https://doi.org/10.1016/j.jpubeco.2009.04.006