Yhdessä tekemisen tulevaisuus
Yhdessä tekeminen tarkoittaa minulle rinnakkaista toimintaa, materiaalin jakamista, ajatusten ja ideoiden vaihtoa sekä sitä kautta toiminnan kehittämistä. Minun ajattelutapani työnkehittämisestä näkyy Pirkanmaan oppilaanohjauksen eli PoKe-hankkeen kehittämistyön koordinoinnissa. Marraskuun alussa pidetyssä PoKen YHDESSÄ -seminaarissa jaettiin hankepaikkakunnilla tehtyjä kokeiluita ja oivalluksia oppilaanohjaukseen liittyen. Seminaari rakennettiin siten, että hankkeen perusopetuksen opinto-ohjaajat ja opetuksen järjestäjät pääsivät keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia oppilaanohjaukseen liittyvistä teemoista. Olen suunnattoman kiitollinen hienosta tilaisuudesta ja siitä, miten helposti sain tilaisuuteen omien kehittämisideoiden esittelijöitä mukaan.
Yleensä koulutuksiin osallistujat odottavat edelleen valmista mallia ja materiaalia koulutuksen aiheista. Viime vuosina olen itse ihastunut siitä, että yhä useammin koulutuksissa tarjotaan yhdessä kehittämistä ja tekemistä. Toki yhdessä kehittäminen ja tekeminen on työläämpää ja vaatii osallistujalta enemmän, mutta ainakin itse koen myös saavani yhdessä tekemisestä enemmän omaan työhöni ja työtapoihin. Yhdessä tekemisen kautta saadut opit siirtyvät paljon helpommin käytäntöön kuin kansioon kootut materiaalit, joihin perehdyn kunnolla “sitten kun on aikaa”. Sen lisäksi, että materiaalit jäävät odottamaan aikaa perehtyä niihin, niin valitettavan usein myös valmiiksi annetut mallit ja materiaalit jäävät kaukaiseksi omasta arjesta.
Välillä olen viettänyt yksinäisiä hetkiä pohtien ja kipuillen kehittämistyön vaikeutta ja yksinäisyyttä. Näinä yksinäisinä huonoina hetkinä siirrän katseeni eteenpäin uskoen kehittämistyön kaksisuuntaisuuteen. Rinnakkain toimimalla ja siihen liittyvällä jakamisen ideologialla sekä ajatusten ja ideoiden vaihdolla voi oman toiminnan kehittämiseen tuoda aivan uusia näkökulmia ja ajatuksia. Kehittämistyön tulee näkyä konkreettisesti työntekijän omassa arjessa, eikä muutosta tai uudistusta voi kukaan muu tuoda työntekijän arkeen kuin työntekijä itse.
Rinnakkain toimiminen ja yhdessä kehittäminen on arvokasta jo itsessään. Rinnakkaisessa toiminnan kehittämisessä näkyy yhteinen keskustelu, toisen tekemisen arvostaminen, kannustaminen, oman työn jakaminen ja rakentavan palautteen antamisen tärkeys sekä kokemuksien, ideoiden ja välillä epäonnistumistenkin miettiminen yhdessä toisen kehittäjän kanssa. Edelleen uskon, että rinnakkain toimimalla ja ajatuksia jakamalla pääsemme pidemmälle kuin pienen porukan tekemällä valmiilla mallilla ja materiaalilla. Nyt perusopetuksen opinto-ohjaajilla onkin ollut herkullinen tilanne päästä kehittämään omaa työtään, kun kymmenet opinto-ohjaajat pelkästään jo Pirkanmaalla ovat mukana kehittämistyössä. Kehittämishankkeen kautta on pyritty ajatusten vaihdolle luomaan mahdollisuuksia ja tilanteita sekä mahdollisuuksia tutustua alueen muiden opinto-ohjaajiin.
Erilaiset ajatukset ja toimintatavat ovat rikkaus ja valttikortti, sillä hyvin harvoin on olemassa vain yksi oikea tapa tehdä työtä. Käytäntöjä, toimintatapoja ja ajatuksia jakamalla vähentää myös sitä, että joka paikassa ei tarvitse samaa pyörää keksiä uudelleen, tehdä samoja kokeiluita ja jopa epäonnistumia. Toimimalla vielä enemmän yhdessä ja rinnakkain kehittäen pystymme hyödyntämään muiden kokemuksia ja ajatuksia. Tällainen rinnakkain tekeminen myös mahdollistaa sen, että kehittämistoiminta, aika ja energia voidaan suunnata eteenpäin. Toki rinnakkain toimiminen ja yhdessä tekeminen vaatii yksittäiseltä työntekijältä itseltään paljon enemmän.
On muistettava, että asioiden kehittämisessä ja uudistamisessa pitää olla kärsivällinen. Kehittäminen ja muutos tapahtuu pieni pala kerrallaan. PoKe-hankkeessa on erilaisten koulutustuokioiden, työhyvinvointihetkien, isompien seminaarien tai pienien työpajojen kautta pyritty ujuttamaan kaikkien kehittämistyöhön pieniä palasia, joihin voi tarttua ja liittää omaan kehittämistyöhön. Liian suuren palan haukkaaminen on varmasti monelle kehittäjälle ja uudistajalle tuttua. Usein kehittäjillä on kiire eikä malteta odottaa, että uudet palat loksahtavat paikoilleen. Toivonkin, että osaamme kaikki kehittää työtämme rauhassa nauttien sen tuomasta innosta ja uusista ajatuksista sekä käytännöistä.
Toivon itse, että hankkeen jälkeen Pirkanmaan perusopetuksen opinto-ohjaajilla olisi yhdessä ja rinnakkain tekemisen sekä jakamisen kulttuuri, joka ulottuisi isojen yksiköiden ulkopuolellekin kaikkien yksinäisten opinto-ohjaajien arkeen. Tulevaisuuteen toivon Pirkanmaan omaa opinto-ohjaajien verkoston mallia – yhdessä tekemisen tulevaisuutta.