“SWAP!” sanoo vaate vaihtaessaan omistajaa
Tampere-talon aula täyttyy rennolla rupattelulla. Syysloman ensimmäisenä päivänä, lauantaina 11. lokakuuta, on yllättävän moni jaksanut herätä aikaisin ja matkata aamukymmeneksi Tampere-talolle. Kun saavun paikalle kello 9.52, ulottuu jono jo melkein ulko-ovelle asti. Miksi kaikki nämä ihmiset ovat täällä? Vastaus on yksinkertainen: on vuoden 2025 SWAP!-tapahtuman aika!
Ehdin jo tuskastua valtavan jonon häntäpäässä seisomiseen, kunnes saan kuulla, että vaatteita tänään vievät käyttävät toista jonoa. Mikä tuuri, toinen jono on kolme kertaa lyhyempi! Silti jono on suunnilleen Sammon keskuslukion ruokajonon mittainen, joten minulla on hyvin aikaa kerrata päässäni kaikki seikat, jotka tapahtumasta jo tiedän.
SWAP! on Suomen suurin käytettyjen vaatteiden ja asusteiden vaihtotapahtuma, jossa rahaa ei tarvita ollenkaan. Rahan sijasta “maksuvälineinä” toimivat SWAP!-setelit. Jokaista tapahtumaan vietyä omaa vaatetta tai asustetta vastaan saa yhden SWAP!-setelin, minkä lisäksi jokainen saa kolme bonusseteliä. Yhtä SWAP!-seteliä vastaan saa valita itselleen tapahtumasta yhden vaatteen tai asusteen. Kyseessä on siis vähän kuin valtava kirpputori, jossa rahan sijasta maksetaan tapahtumaseteleillä. Tapahtuman järjestää Pirkanmaan Jätehuolto yhteistyössä Ekokumppaneiden ja Tampere-talon kanssa.
Jono on edennyt yllättävän nopeasti, ja noin viittä yli kymmenen olen Tampere-talon perällä. Edessäni siintää tiski, jolle vaatteitaan voi luovuttaa. Kaivan esiin muovikassini, johon olen siististi viikannut isäni takin ja äitini kesämekon. Omia pieneksi jääneitä tai muusta syystä vähemmällä käytöllä olevia vaatteitani en voinut tuoda, sillä minulla on kaksi pikkusiskoa, joille vaatteeni siirtyvät. Onneksi vanhempani löysivät kaapeistaan heille turhia vaatteita.
Ojennan kassini tiskille. Hymyilevä työntekijä tarjoaa minulle viittä SWAP!-seteliä: kaksi vaatteista ja kolme bonusta päälle. Sanon, etten tarvitse. Ei nyt, olenhan sentään juttukeikalla. Nappaan nopeasti kuvan tapahtumasetelistä ja siirryn vaatteidenvaihtoalueelle. Samoihin aikoihin myös viimeiset pidemmässä jonossa jonottaneet pääsevät perille. He ovat vieneet vaatteensa jompaankumpaan ennen tapahtumapäivää järjestettyyn ennakkokeräykseen ja saaneet tapahtumasetelinsä jo silloin.
Vaatteidenvaihtoalueella soi musiikki. Kaikkialla on rekkejä täynnä ihmisten antamia käytettyjä vaatteita ja asusteita. Tunnelmaa voisi luonnehtia rennoksi, ellei väkeä olisi niin valtavasti. Kaikkialla puikkelehtii ihmisiä, ja työntekijät juoksevat hiki hatussa hakemaan lisää tuotuja vaatteita rekkeihin laitettaviksi sitä mukaa, kun edellisiä päätyy sovitukseen. Väentungoksesta huolimatta kävijöillä näyttää olevan hauskaa. Iloinen puheensorina, nauru ja löytämisen riemu täyttävät koko tilan.
Puikkelehdin tapahtuma-alueella jonkin aikaa, kunnes silmäni osuvat tuttuun henkilöön. Sehän on Maria Helstola! Hän opetti minulle ja monelle muulle samkelaiselle äidinkieltä tämän syksyn ensimmäisessä periodissa. Maria on SWAP!-tapahtumassa tänä vuonna ensimmäistä kertaa, mutta hän on kuullut tapahtumasta jo aiempina vuosina. Maria kertoo olevansa innokas kirpputoreilla kävijä, jonka vaatekaappi on alati täynnä. Tapahtumaa varten hän on löytänyt vaatekaapistaan kymmenen itselleen turhaa vaatetta, jotka hän on antanut edellispäivän ennakkokeräykseen. Tänään hän on tullut paikalle äitinsä kanssa ja kertoo pitävänsä tapahtuman ideaa mahtavana. Eräästä asiasta hän on kuitenkin kanssani täysin samaa mieltä: väkeä on ahdistavan paljon.
Hetken päästä tapaan myös etäisen tuttavani Kirsin. Kirsi on SWAP!-tapahtuman suhteen konkari: hän on ollut ennen eläköitymistään töissä Ekokumppaneilla ja ollut sen takia järjestämässä tapahtumaa monena vuonna. Tänä vuonna hän on kuitenkin paikalla ihan vain asiakkaan roolissa. Hän on antanut tapahtumaan kaksi nuorten miesten pukua. Kirsi pitää tapahtumaa onnistuneena etenkin sen takia, että se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden monille sellaisille ihmisille, joilla ei välttämättä olisi varaa ostaa vaatteita kaupasta. Toisaalta iso osa kävijöistä on luultavasti sellaisia, joille uusien vaatteiden hankkiminen on vähän kuin harrastus, ajattelen minä. Kirsi tuo esille erään huomionarvoisen asian: “Massa ei vähene, se vain siirtää paikkaa”, hän huomauttaa tarkoittaen vaatteiden määrää.
Hetken päästä käyn jututtamassa työ- ja yliopistoikäisiä Sofiaa, Annastiinaa ja Pauliinaa. Tapahtuman idea ja maksuttomuus saavat kolmikolta paljon kehuja. Kaikki kolme ovat tuoneet tapahtumaan omia vaatteitaan, joko aikaisemmin tai tapahtumapäivänä. Myös uusia vaate- ja asustelöytöjä on tehty paljon.
Poukkoilen taas hetken vaatteidenvaihtoalueella. Vähän väliä vilkuilen ympärilleni yrittäessäni bongata haastateltaviksi erääseen tiettyyn ryhmään kuuluvia nuoria: samkelaisia! Missä ovat lukiossani opiskelevat nuoret? En tietenkään tunnista joka ikistä lukioni tuhannesta opiskelijasta, mutta yhtään edes etäisesti tutun näköistä kasvoa ei näy, ellei lasketa eräällä oheispisteellä työskentelevää samkelaista kaveriani. Lohdutan itseäni sillä, että kello on vasta kohta kaksitoista. Tapahtumaa on jäljellä vielä yli neljä tuntia, joten samkelaisilla on runsaasti aikaa saapua paikalle. Itse en tosin aio viipyä tapahtumassa ihan niin kauaa.
Samkelaisten etsiskely unohtuu hetkeksi, kun huomaan vaatteidenvaihtoalueen nurkassa olevilla portailla ison joukon nuoria hengailemassa. Pyydän heiltä haastattelua ja pian pääsenkin juttusille Einon kanssa. Eino on tänään SWAP!-tapahtumassa ensimmäistä kertaa. Hän on tullut paikalle katselemaan vaatteita ja näkemään kavereitaan. Hän on tuonut tapahtumaan joitakin vanhoja vaatteitaan.
Seuraavaksi käyn jututtamassa lukio- ja yläasteikäisiä Seelaa ja Hilkkaa sekä heidän äitiään Kristiinaa. Saan kuulla, että kolmikko on matkannut tapahtumaan Kuopiosta saakka ja että tämä on heidän ensimmäinen SWAP!-tapahtumansa. Seurue on tuonut tapahtumaan paljon omia vaatteitaan, ja myös uusia löytöjä on tehty runsaasti. Seela, Hilkka ja Kristiina ovat kaikin puolin tyytyväisiä: “Kyllä oli wörtti tulla!”
Harhailen vielä hetken vaatteidenvaihtoalueella. Olen jo tekemässä lähtöä, kunnes – vihdoinkin! Samkelainen! Tätä hetkeä olen odottanut jo melkein kolme tuntia. Sentään joku lukioni opiskelija vaikuttaa välittävän tällaisesta kestävää kuluttamista edistävästä tapahtumasta. Puikkelehdin väkijoukon läpi Emilian luokse. Emilia kertoo olevansa SWAP!-tapahtumassa tänään ensimmäistä kertaa. Hän on tuonut tapahtumaan useita kotoaan löytyneitä lastenvaatteita. Uusia löytöjä hän on tehnyt jonkin verran. Muutaman muun haastatellun tavoin myös Emilia kehuu tapahtuman ideaa ja sen maksuttomuutta.
Vaihdettavien vaatteiden ja asusteiden lisäksi tapahtumasta löytyy useita oheispisteitä, joiden pyörittäjiä olen käynyt yksitellen haastattelemassa. Käytävän varrella ensimmäisenä on Ekokumppaneiden piste, jossa esitellään vinkkejä nukanpoistoon ja helppoon vaatteidenhuoltoon. Lisäksi pisteellä on arvonta. Ekokumppaneiden pisteen jälkeen on Sustinaren piste, jossa kävijät saavat itse kokeilla omien kenkiensä ja muiden nahkatuotteidensa huoltoa. Sen jälkeen vuorossa on Annen Suutarin piste, jossa annetaan kävijöille tietoa, siitä, mitä kaikkea kengille ja vaatteille voidaan tehdä, jotta ne saadaan jälleen hyvännäköisiksi ja käyttökelpoisiksi. Opin, että kenkiä voidaan myös venyttää.
Annen Suutarin pisteen jälkeen on Taito Pirkanmaan piste, josta löytyy parsintaa, paikkausta ja luovaa kirjontaa. Lisäksi pisteellä opetetaan nappien ompelua. Seuraavaksi vuorossa on Marttojen piste, jossa opetetaan vaatteiden tuunausta ja korjausta. Vaatteiden tuunaukseen liittyy myös toisella puolen käytävää oleva Tammerkosken lukion piste, jossa kävijät voivat katsella, kun lukio-opiskelijat tuunaavat vaatteita. Lisäksi opiskelijoilta voi kysellä kaikenlaista tuunaamiseen liittyen. Minulle ei tule mieleen muuta kysyttävään kuin se, miksi samkelainen kaverini on yksi Tammerkosken lukion pisteen pyörittäjistä.
Seitsemättä pistettä kohti kävellessäni huomaan veden herahtavan kielelleni: kyseessä on Vastuullisuuskahvila! Vastuullisuuskahvilassa Tampere-talon ylijäämäraaka-aineista on loihdittu todella herkullisen näköisiä suolaisia ja makeita herkkuja. Vilkaisen vieressäni olevia juustofocaccioita ja manaan mielessäni sitä, etten tajunnut ottaa pankkikorttiani mukaan. Nukuin vahingossa aamulla puoli tuntia suunniteltua pidempään, ja varsin kiireisen aamupalan jäljiltä minulla alkaa jo olla nälkä.
Tapahtuman aikana saan tavata myös Aamulehden toimittajan ja, mikä parasta, itse tapahtuman suunnittelijan! Toimittajalta en pyydä haastattelua, mutta tapahtuman suunnittelijaa, Ekokumppaneiden Sannia, haluan todellakin haastatella. Saan kuulla, että SWAP!-tapahtuman idea sai alkunsa vuonna 2018, kun Sannille annettiin Pirkanmaan jätehuollon toimesta tehtäväksi miettiä keinoja, joilla voitaisiin ehkäistä jätteen syntyä Pirkanmaalla. Ensimmäinen SWAP!-tapahtuma järjestettiin Finlaysonilla vuonna 2019. Vuosien kuluessa kävijämäärä on noussut, ja tapahtumaa varten on täytynyt varata yhä suurempi tila. Tänä vuonna kävijöitä on arvioitu olevan melko saman verran kuin viime vuonna, noin 1500–2000.
Sanni kertoo olevansa tyytyväinen siitä, että tapahtumasta on tullut “Pirkanmaan jätehuollon iso vuosittainen spektaakkeli”. Tyytyväisiä ovat olleet myös haastatellut ja pisteiden pitäjät. Tapahtuman maksuttomuus edistää ihmisten välistä tasa-arvoa, ja tapahtuman jälkeen uutta omistajaa vaille jääneet vaatteet lahjoitetaan niitä todella tarvitseville. Voisiko tässä olla suuremman mittakaavan ratkaisu siihen, ettei vaatteita tarvitsisi tuottaa niin paljoa?
SWAP!-tapahtuman sivuilta löytyy kysely tapahtumassa käyneitä varten. Viimeinen kysymys kuuluu näin: “Toivotko, että SWAP!-tapahtuma järjestetään uudestaan?” Oma, rehellinen vastaukseni on vaihtoehdoista ensimmäinen: “Kyllä, mielellään useamman kerran vuodessa!”
