Miksi muuttaa hyvin toimivaa?

7. syyskuuta $UICIDEBOY$ julkaisi debyyttistudioalbuminsa I Want To Die In New Orleans. Yhtyeelle tämä oli kuitenkin jo 43. julkaisu uransa aikana. Albumin ainoat vierailijat ovat räppärit Bones ja Juicy J. Bones, jotka kuullaan kappaleella FUCK the Industry, jossa hän esittää outron puhutun osuuden, kun taas Juicy J kuullaan Carroltonin introssa ja hänellä on myös tuottajakrediitti kappaleella Phantom Menace.

Yhtyeen jäseniin kuuluvat serkukset Scott Arceneaux Jr ja Aristos Petrou, jotka tunnetaan myös monilla taiteilijanimillään. Petrou ja Arceneaux yhdistivät voimansa ja perustivat yhtyeen vuonna 2014, mutta molemmilla oli runsaasti soolomateriaalia julkaistuna jo ennen sitä. Nimellä $UICIDEBOY$ he ovat ahkeroineet 43 julkaisua uransa aikana, joista suurin osa on 3-5 kappaleen EP-julkaisuja. Yhtye julkaisee kaiken musiikkinsa SoundCloudiin tyypillisten musiikin striimauspalveluiden kuten Spotifyn ja Apple Musicin lisäksi.

14 kappaleen albumi kestää mukavat 42 minuuttia ja on todella helppo kuunnella alusta loppuun. Kaikille tämän tyylinen musiikki ei kuitenkaan sovi. Normaalien rap-kliseiden lisäksi $UICIDEBOY$ räppää mielenterveyden ongelmista, eksessiivisestä huumeiden käytöstä ja itsemurhasta. Kappaleiden lyriikoiden teemat ovat yhtä synkkiä kuin Arceneauxin tekemät instrumentaalit. Arceneaux käyttää nimeä Budd Dwyer tuottaessaan ja on tehnyt jokaisen instrumentaalin levyllä.

Albumia ensimmäistä kertaa kuunnellessa levyn soundi eroaa hieman yhtyeen aikaisemmista julkaisuista. Omasta kokemuksesta jokaista julkaisua pitää soittaa muutama kerta ennen kuin alan itse niistä pitämään. Sama on tämän levyn kanssa. Äänenlaatu kuulostaa paremmalta kuin koskaan aikaisemmin ja instrumentaalit ovat ehkä hieman enemmän mainstream rapin kaltaisia. Ei kuitenkaan niin paljon, että kappaleita ei tunnistaisi heidän omikseen. Nicotine Patches kuulostaa hieman enemmän Southsiden tai Metro Boominin tuottamalta, mutta omasta mielestäni kappale silti sopii levylle oikein hyvin.

Jos olet pitänyt yhtyeen aikaisemmista julkaisuista, tulet todennäköisesti pitämään tästäkin. Meet Mr. NICEGUY kappaleesta en pitänyt aluksi lainkaan, mutta viikon lopussa se soi nii paljon päässäni, että minun oli pakko alkaa kuunnella sitä aktiivisemmin. Jokainen kappale sulautuu seuraavaan ja albumi on todella mukava kuunnella niin alusta loppuun kuin soittolistalla kappaleittain. Itse pidän tästä julkaisusta ja voisin suositella sitä kaikille, jotka uskovat kestävänsä albumin synkät teemat.

Aleksi Hiivala 

Kuva: Max Beck, katso kuvan alkuperäinen lähde