Piristävä maailmanloppu
Don´t look up on Adam McKeyn ohjaama Netflixin alkuperäiselokuva. Sen alkuasetelmassa kaksi astronomia, Kate Dibiasky ja Randall Mindy, joita esittävät Jennifer Lawrence ja Leonardo DiCaprio, löytävät valtavan komeetan avaruudesta. Koko ihmiskunnan ja maapallon harmiksi, komeetta on suoralla kurssilla kohti Maata.
Kaksikko tuntee velvollisuudekseen varoittaa ihmisiä, ja he marssivat presidentin puheille. Pettymyksekseen he huomaavat, että presidentti, eikä kukaan muukaan usko maapallon tuhoutuvan. Ja jos uskovatkin, heidän mielessään on vain se, miten kääriä rahat tästä katastrofista.
Kate Ja Randall lähtevät mediakiertueelle, jonka tavoitteena on varoittaa ihmiskuntaa, mutta toimittajat ja media tuntuvat heittävän koko asian vitsiksi. “Don’t look up”-fraasi on presidentin vastarintaliikkeen slogan, joka on vahvasti sitä mieltä, että kuolema ei kohtaa heitä taivaalta syöksyvän komeetan muodossa.
Elokuvan tarina oli ristiriitaisuudessaankin piristävän uusi vaihtoehtoinen maailmanloppu. Näyttelijöiksi oli värvätty päähenkilöiden lisäksi lisää elokuvamaailman isoimpia nimiä, kuten Meryl Streep ja Cate Blanchett. Kaikkien roolit tuntuivat istuvan näyttelijöiden päälle kuin nakutettu. Leonardo DiCaprio harvoin nähdään perheenisän roolissa, mutta se tuntui sopivan hänelle. Myös taitava maskeeraus sai hänet näyttämään erilaiselta kuin muissa elokuvissaan.
Elokuvan huumori oli omalaatuista ja katsojalla menee hetki tottua erottamaan, onko elokuva maailmanlopun murhenäytelmä vai draamakomedia. Juonipaljastus: kumpaakin.
Masentavaa oli huomata elokuvan yhtäläisyyksiä oikeaan elämään, sillä jotkut ihmiset epäilevät ilmastonmuutoksen todenperäisyyttä yhtä lailla, kun elokuvan ihmiset komeetan olemassaoloa. Ja kuinka sitten kävikään? Kaikki olikin totta, mutta asioiden muuttaminen liian myöhäistä. Tämän takia elokuva oli myös hyvin ajankohtainen. Elokuva näyttää taitavasti ihmisen psykologiaa; on normaalia kieltää asioita, joita ei halua tapahtuvan.
Elokuvan tietää olleen hyvä, jos sitä jää miettimään pitkäksi aikaa katsomisen jälkeenkin. Don’t look up:n jälkeen päällimmäisenä jäi mielikuvaharjoitus siitä, mitä itse tekisi, jos saisi tietää murskaantuvansa komeetan alle kahden kuukauden kuluessa. Toisena se, että millään ei oikeastaan ole mitään väliä.
Elokuva trendasi julkaisustaan lähtien, oli syynä sitten Timothée Chalamet tai Bon Iverin kaunis tunnarimusiikki tai sitten vain hyvä elokuva.
