Pohjalta ylös – Sza:n CRTL-albumin arvio
Sza:n eli Solána Imani Rowen Ctrl-albumi oli jotain, minkä en uskonut vievän minua täysin mukanaan. Mutta niin kuitenkin kävi. Olen saanut jonkinlaisen pakkomielteen tästä julkaisusta ja useasti ehdotan sitä jokaiselle, jonka kanssa alan keskustelemaan musiikista. Ctrl perustuu Sza:n omiin kokemuksiin elämän varrelta, mutta ne on kerrottu niin realistisella tyylillä, että sieltä löytää aina jotain samaistuttavaa.
Suurimman osan päivistäni kuuntelen erilaisia rap artisteja, kuten 50 Cent, J. Cole, Logic ja niin edelleen, mutta kuin taian avulla tämä levy on vetänyt maton edellä mainittujen artistien alta. En millään tunnu saavani tarpeekseni tästä levystä ja voin sanoa sen olevan mielestäni paras musiikkijulkaisu vuodelta 2017.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että albumi olisi täydellinen. Ei kaukana, muttei niin lähelläkään kuin annoin ymmärtää. Olisin toivonut, että melkein jokaisen kappaleen alussa tai lopussa oleva puhelinkeskustelut olisi tehty omiksi kappaleikseen, jotta kappaleet toimisivat paremmin soittolistaympäristössä. Albumi-kontekstissa kappaleet sulautuvat toisiinsa erinomaisesti. Puhelinkeskusteluissa Sza:n äiti sekä isoäiti kertovat asioita, joita heille tulee mieleen levyn nimestä Ctrl.
Musiikillisesti on vaikea löytää toinen levy, joka kuulostaa edes hieman samalta. Lähimpänä mieleen tulee englantilainen laulaja-laulunkirjoitta Jorja Smith, mutta Sza:n tyyli kuulostaa häneen verrattuna hieman hiotummalta. Toisaalta Sza:n takana on jätti levy-yhtiö TDE täynnä älyttömiä artisteja kuten Kendrick Lamar ja Schoolboy Q. Ctrl-albumiin on selvästi käytetty aikaa, rahaa ja saatu siitä monien fanien rakastama albumi, minut mukaan lukien.
Helmikuussa Sza:n antamassa haastattelussa GQ-lehdelle hän paljasti, ettei oikein itse pitänyt siitä millaisena levy julkaistiin ja oli jopa vihainen faneille, että he pitivät siitä niin paljon. Jokainen omalla tavallaan.
Albumilla on 14 kappaletta, joista kymmenen on minun kohdallani soittolista-arvoisia. Oma suosikkini on Drew Barrymore, jossa Sza kertoo omasta epävarmuudestaan ja pohtii hänen epätasapainossa olevaa parisuhdettaan. Korkealla lempikappaleissani on myös Doves In The Wind, jolta löydämme yhden parhaista Kendrick Lamar vierassäkeistöistä.
Itse suosittelisin tätä albumia jokaiselle, joka tykkää uudenlaisesta musiikista. Tältä levyltä löytyy perinteisiä R&B-piirteitä, hieman rap taustaan sekoitettuna. Tähän levyyn on hyvä palata huonona päivänä, ja melkein jokaiseen tunnetilaan löytyy jotain. Tämä albumi on piristänyt päivääni useasti ja ajattelen niin käyvän jokaiselle tämän levyn kuuntelijalle.
teksti ja albumin kuvat: Aleksi Hiivala
