Muutosten tuulia ylioppilaskokeille 

HELSINGIN SANOMAT taannoin uutisoi artikkelissaan ”Merkittäviä uudistuksia ylioppilaskokeisiin – ’Hallitus höylää esseetkin opiskelijoilta pois’” (10.4.2025), että ylioppilaskirjoituksiin on tulossa suuria uudistuksia syksyllä 2026. Monivalintatehtävien ja lyhyempien vastausten määrää lisätään. Lisäksi ainakin äidinkielessä ja reaaliaineissa tulee merkkimäärärajoituksia sekä suositeltua merkkimäärää pienennetään. Tämä on osa nykyisen hallituksen säästötoimia ja tarkoituksena on ”tehostaa” kokeiden arvostelua. 

Kerrotaan, että Suomen lukiolaisten liitto on huolissaan tulevista muutoksista ja niiden vaikutuksesta ylioppilaskokeiden luotettavuuteen. He pelkäävät arvioinnissa tapahtuvien virheiden määrän lisääntyvän. Esseekirjoittamisen todetaan myös olevan tärkeä taito korkeakoulussa. Lukiolaisten liiton mielestä ylioppilastutkintoa koskevat leikkaukset tulisi perua. 

VAIKKEN pidä nykyisestä hallituksesta tai näe sen politiikkaa tehokkaaksi, tässä tapauksessa otan nämä luultavasti tulevat uudistukset ylioppilaskokeisiin vastaan varovaisen positiivisesti ainakin reaaliaineiden kohdalla. Jos nämä muutokset toteutetaan hyvin, uskon, että ne voivat itseasiassa vähentää kyseisten ylioppilaskokeiden arvioinnissa tapahtuvia virheitä ja parantaa sen objektiivisuutta. Tämä siitä huolimatta, että ne tehdään vääristä syistä. 

Yleisesti monivalintatehtävät, kun ne tehdään hyvin, ovat objektiivisempia kuin esseetehtävät. Monivalintatehtävissä on yksi ennalta valittu oikea vastaus, johon ei omat arvioijan mieltymykset vaikuta, ja kysymyksessä on selkeää, mitä asiaa haetaan. Jälkimmäinen on hyvä puoli myös lyhyemmissä esseevastauksissa ja merkkimäärän rajoittaminen kertoo hyvin, kuinka pitkä asiaa sisältävän vastauksen tulisi olla. Lisäksi on sekin taito osata sanoa monimutkainen asia lyhyesti ja yksinkertaisesti – osata siis ilmaista ydinasia. 

Erityisesti ihmistieteiden reaalikokeissa hyvän vastauksen piirteet ovat useimmiten varsin ympäripyöreitä, mikä antaa tilaa arvioijien omille subjektiivisille mieltymyksille ja käsityksille hyvästä vastauksesta tehtävään. Vielä tärkeämpänä on esseevastausten tyylilliset erot eri kokelaiden välillä, millä ei ole mitään tekemistä asiaosaamisen kanssa. 

En tietenkään väitä, etteivätkö opettajat ja sensorit olisi pääosin todella ammattitaitoisia. Väittäisin näiden erojen kuitenkin näkyvän varsin selkeästi eikä liian harvoin, kun verrataan opettajien antamia alustavia arvioita ja sensorien lopullisia arvioita. Osa näistä eroista johtuu tietenkin siitä, että hyvän vastauksen alustavat ja lopulliset piirteet ovat eronneet, mutta eivät ne silti selitä eroja tapauksissa, joissa alustavat ja lopulliset piirteet eivät ole eronneet. 

TOISAALTA olen itse jossain määrin puolueellinen tässä asiassa, sillä olen aina pärjännyt todella hyvin monivalintatehtävissä. Esseevastausteni tyylissä on taas ollut kaikesta päätellen aina jotain vikaa, jota minulle ei ole osattu tai haluttu selkeästi selittää. Taas toisaalta se on saattanut johtaa minut kiinnittämään huomioita asiaan. 

Äidinkielen ja vieraiden kielien ylioppilaskokeiden kannalta olen uudistuksista skeptisempi. Lähinnä siksi, että kieliopin osaaminen ja varsinkin kielen käytön rikkaus näkyy parhaiten pidemmissä vapaamuotoisissa teksteissä. Itse asiassa vieraiden kielten ylioppilaskokeissa voisi monivalintojen sijaan hyvinkin olla enemmän vapaamuotoisia kirjoitustehtäviä, joissa kyky ilmaista päätelmiä ja ajatuksia vieraalla kielellä näkyy. 

LOPUKSI ylioppilastutkinnon merkitys korkeakouluun haussa on kasvanut viime vuosina, sillä ylioppilastutkintoon perustuvalla todistusvalinnalla valitaan jo suurin osa opiskelijoista. On totta, että esseekirjoittaminen on tärkeä taito korkeakoulussa ja pitkä kaikki kivet kääntävä tyyli on tieteelle tärkeä. Itseasiassa moderni tiede sai kunnolla alkunsa, kun Johannes Kepler käänsi kaikki kivet Marsin kiertoradan suhteen. On kuitenkin huomioitavaa, että nykyäänkin todistusvalinnoissa äidinkieli on eniten pisteitä antava tai ainakin melkein eniten pisteitä antava aine lähes kaikkiin koulutusohjelmiin. Joten mikäli äidinkielen ylioppilaskoe pidetään suunnilleen ennallaan, erityisesti esseemuotoisena tekstianalyysina toimiva lukutaidonvastaus ja sen koe, todistuuhan osaaminen tältä osalta äidinkielen ylioppilaskokeen kautta.