Maailmanhistorian jäljet

Aamupäivällä 14. marraskuuta vuonna 2018 bussi pysähtyi parkkipaikan laidalle. Bussissa odotettiin varauksen rauhallisesti tulevaa päivää. Bussin ovet aukesivat ja bussi tyhjeni hitaasti. Ulkona tuntui pieni jännitys ilmassa – matkamme kohti punaista tiilirakennusta ja koko keskitysleiriä alkoi.

Tiilirakennukselta meidät ohjattiin suoraan sivukujalle, paikkaan, jonne kaikki ryhmävieraat ohjattiin. Sivukuja oli pelottavan kapea ja tunnelma oli ahtaan kiihkeä. Edessämme oli monta ryhmää ja taakse kasautuvat ryhmät vain lisääntyivät. Ryhmän jäsenet tarkastettiin yksitellen kapeassa mutta pitkässä teltassa.

Tarkastuksen jälkeen saavuimme isolle aukiolle, jossa tuntui kuin tilaa olisi ollut loputtomiin ja hengittäminen oli helpompaa. Oppaamme huuteli ryhmänsä paikalle ja jokainen tuli puoliympyrään omalla vauhdillaan. Meille kerrottiin hieman ohjeita, minkä jälkeen suuntasimme kohti pääporttia.

Auschwitz tunnetaan historian puolesta paikkana, jossa tehtiin yksi maailman suurimmista kansanmurhista. Paikka on tunnettu sen kauhistuttavan historian lisäksi myös median keskuudessamme. Kaksi tunnetuinta ja ikonisinta otosta ovat keskitysleirin pääportti ”Arbeit macht frei” ja Auschwitz Birkenau. Kuvat ja videot luovat kuvan maailmasta, jota loppujen lopuksi ei pysty sisäistämään, ellei itse käy keskitysleirillä. Pääportin läpi kulkiessa jokaisen kasvot ja sielut pysähtyvät aikaan, jota harva haluaa edes kuvitella.

Pääportin jälkeen matkasimme leveitä teitä pitkin alueelle, jossa oli paljon samanlaisia tiilirakennuksia, mutta jokainen oli rakennettu omaan tarkoitukseensa. Nousimme kynnysportaat rakennuksen 4 pienelle kuistille. Katsoin kuistilta sivulle kohti muita tiilirakennuksia: ihmiskokeisiin käytettyjä rakennuksia oli uskomaton määrä.

Rakennuksen tilat olivat pienet ja tilaa oli käytetty asuintilana, mutta esille oli laitettu valtavasti erilaista materiaalia.  Esillä oli muun muassa karttoja, kuvia, sanomia sekä pienoismalleja.

Rakennuksen jälkeen suuntasimme kohti seuraavia rakennuksia. Yhden rakennuksen muistan selvästi. Rakennus oli tarkoitettu aikaisemmin työläisten asuttamiseen, mutta museotarkoituksessa rakennuksen läpi kulki yksi pitkä huone, jonka seinillä katsoi monta juutalaistyöläistä kohti kameran linssiä tietämättä muotokuvien päätymisestä miljoonien turistien nähtäville.

Ohjeistettu kierros piti sisällään myös rakennuksen, jossa pystyi nähdä eri juutalaisten tavaroita vaatteista käyttötavaroihin. Rakennuksen viimeisestä kerroksesta ei saanut ottaa kuvia. Kierroksen aikana tämän kauhean rakennuksen sisällä pystyi vain kuvitella, kuinka eri perheet luulivat saavansa uuden elämän ja alun Auschwitz Birkenaun keskitysleirillä. Todellisuudessa tämä uuden elämän metsästys koitui monen kohtaloksi.

Tämän rakennuksen jälkeen kierros suuntasi kohti aluetta, jossa pidettiin vankeja. Alueella on kuuluisa seinä, johon on teloitettu monta henkilöä erilaisista rikoksista, joista keskitysleirin vangit tuomittiin. Monet ajattelevat, että Auschwitzin pääleiri 1:llä kaasutettiin miljoonia juutalaisia, mutta itse pääleirillä kaasukammiota käytettiin hyvin vähän. Auschwitz Birkenau oli tämä joukkotuhoamispaikka, jossa nämä miljoonat juutalaiset kuolivat.

Matkamme jatkui kohti leirin pääväylää, jonka varrelle oli rakennettu hirttotangot. Ruumiit laitettiin ampumisen jälkeen hirttotankoihin, jotta leirin yleinen pelko nousisi ja työläiset tottelisivat. Väylää jatkoimme kohti Auschwitzin johtaja Rudolf Hössin hirttolavaa. Hänen hirttopaikkansa on jätetty keskitysleirille muistoksi. Lavalta pystyi näkemään Hössin asunnon, jossa hän asui keskitysleirin ollessa käytössä.

Hirttopaikalta suuntasimme Auschwitzin pääleirin kaasukammiolle. Kaasukammio oli pieni ja pimeä. Kaasukammiossa oli suihkutilat, joiden katossa oli pienet luukut. Luukuilta heitettiin Zyklon B:tä suihkutilaan ja kaikki lukitussa tilassa olleet kuolivat. Suihkutilojen viereisessä huoneessa oli suoraan kaasukammion polttouunit, joissa ruumiit poltettiin.

Kaasukammion näkemisen jälkeen oli aika pienelle tauolle. Tänä aikana saimme ostaa tuliaisia sekä erilaisia muistoesineitä. Tauon jälkeen tarkoituksena oli siirtyä kierroksen viimeiseen paikkaan eli Auschwitz Birkenaun leirille.

Auschwitz Birkenaun pääportti oli aikoinaan monen henkilön reitti sisään, mutta harvan henkilön tie ulos. Keskitysleirille saapuneet junavaunut, joista sadattuhannet vangit astuivat ulos. Vangit vuorollaan jaettiin kahteen jonoon, joista toinen jono johti suoraan kuolemaan ja toinen kohti sekä fyysisesti että henkisesti raskaaseen työntekoon.

Keskitysleirillä nukuttiin yhteisissä tiloissa, kylmissä ja ankeissa oloissa. Työläisillä oli suuri ja laaja alue, sillä itse keskitysleiri oli valtavan kokoinen. Monet yrittivät leiriltä karkuun, mutta vain hyvin pieni prosentti heistä selviytyi ulos. Lähinnä paikalliset selviytyivät ulos, sillä heillä oli yhteyksiä.

Auschwitzin keskitysleiri oli suuri historiallinen hirmuteko, josta tullaan puhumaan vielä kauan. On hirveää ajatella, että tällaisesta hirmuteosta ei tiedetty paikallisesti kuin vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Teksti ja kuvat: Johannes Siren