Mitä roskaa nyt taas?
Aina, kun tv:ssä välähti mainoksia uudesta tai käynnissä olevasta Big Brother –kaudesta, ajattelin sen olevan roskaa, johon kukaan itseään kunnioittava ihminen ei käytä minuuttiakaan päivästään. Edelleen tiedostan sen ehkä menevän edellä mainittuun kategoriaan. Nyt kuitenkin nautin siitä.
Big Brother oli aina ohjelma, jota vanhempani kielsivät minua katsomasta, ja jota salaa kuitenkin kurkin isosiskoni katsoessa sitä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, miksi ohjelma ei saanut kannatusta perheessäni ja olen ihan tyytyväinen vanhempieni valintaan. Minulle kuitenkin muovautui käsitys, että se on täysin roskasarja, enkä myöhemmin edes halunnut katsoa sitä. Viime vuonna, kun ohjelma palasi jälleen ruutuun, asenneongelmani oli vahvistunut entisestään. Pidin sitä vieläkin pahempana roskasarjana enkä voinut käsittää, miksi joku maksaa siitä, että saa katsoa talon touhua jokaisena aikana vuorokaudesta.
Tänä syksynä päätin selättää asenneongelmani ja ajattelin, että annan sarjalle mahdollisuuden, jotta edes tiedän, mistä syystä arvostelen sitä. Jo ensimmäinen jakso yllätti – paikalle ei saapunutkaan pelkästään pinnallisia somejulkkiksia. Ohjelmaan tuli henkilö toisensa jälkeen tavallisia ihmisiä tavallisista taustoista. Se oli ensimmäinen huomioni ohjelmasta uusin silmin. Henkilöt välittävät telkkariin yllättävän aitoa ja tavallista kuvaa itsestään.
Aloin seuraamaan sarjaa enemmän psykologisesta näkökulmasta. Ihmisten erilainen käyttäytyminen kiehtoo valtavasti ja persoonat, joista en henkilökohtaisesti pidä, tuovat sarjaan kuitenkin tapahtumia. Se yllätti, että talossa on yllättävän tylsän oloista. Heilläkö ei olekaan koko ajan järjestettyä alkoholinhuuruista toimintaa ja kauheaa draamaa keskenään? Viikkotehtävät ovat yllättävän ainutlaatuisia ja aikaa vieviä eikä todellakaan pelkästään draamaa ja bileitä. Huomasin, että välillä jopa turhauduin siihen, ettei sarja ollutkaan yhtä draamapitoinen kuin olin kuvitellut sen olevan.
Myöhemmin minulle kuitenkin selvisi, että tämä kausi on ilmeisesti kesympi kuin aiemmat. Etenkin sarjan alkupuolelta 2010-luvulle Big Brotherissa on ilmeisesti nähty huomattavasti enemmän alkoholia ja sen seurauksia. Nyt siis herää ajatus – jos sarjaa halutaan katsoa viihtymisen merkeissä ja jos tämän sarjan viihdearvo on lisääntynyt juhlimisen myötä, niin miksi tällä kaudella ei ole ollut läheskään yhtä paljon juhlia? Jatkuvasti ilmaisten koostejaksojen juonnoissa kehotetaan ostamaan Ruutu-palvelusta maksullinen 24/7-ohjelma, josta voi seurata talon tapahtumia koko ajan, mutta katsojien keskustelun perusteella riittävän viihdyttäviä tapahtumia on huomattavasti vähemmän kuin aiempina kausina. Tämän voi osaltaan käsittää jopa katsojien huijaamisena.
Ylipäätään Big Brotherin kaupallisuus on yllättänyt. Ilmaiset koostejaksot ovat totta kai leikattu siten, että haluaisi nähdä kaikkien tapahtumien vaiheet, mutta kun olen 24/7-versiota katsonut, niin tapahtumat ovatkin yllättävän tylsiä ja leikkaukset ovat onnistuneita niiden saadessa tapahtumat vaikuttamaan mielenkiintoisemmilta kuin ne todella ovat. Talossa on myös huomattavan paljon tuotesijoittelua, mikä ainakin aluksi häiritsi ensikertaa sarjaa katsoessani.
Big Brother on kuitenkin kiinnostavaa seurattavaa, kun asukkaita oppii ohjelman edetessä vähän tuntemaan ja ohjelman voi ajatella jonkinlaisena psykologisena kokeena. On mielenkiintoista seurata, hajoaako jonkun pää ja miten he toimivat tai käsittelevät tunteitaan suljettuna ulkomaailmasta. On myös erityistä, miten yksikin sanottu lause tai tehty teko saattaa vaikuttaa henkilön pärjäämiseen kilpailussa niin talon asukkaiden kesken kuin yleisön suosion saamisessa.
Ymmärrän, että sarjan katsominen vaatii paljon ennakkoluulottomuutta tosi-tv -sarjoja kohtaan, mutta uskon, että ennakkoluulojen karistamisen jälkeen nämäkin sarjat voivat tuottaa hyvinkin paljon viihdettä sen katsojille. Myös arvostus asukkaita kohtaan nousee heti, kun huomaa miten osa jatkuvasti menee mukavuusalueensa ulkopuolelle. Yksi piirre on kuitenkin ylitse muiden – mitä vaan voi talossa tapahtua ja nämä huomiot voivat olla vanhentuneita sarjan kuluessa.
Teksti: Veera Naumanen
