Olen introvertti, mutta mitä se edes tarkoittaa?
On vaikea kirjoittaa ajatuksia ylös ja yrittää saada niitä muotoon, jonka muut ymmärtäisivät. Omissa ajatuksissa on tarkka käsitys asioista ja omista mielipiteistä, mutta kun ne pitäisi ilmaista jollekin toiselle, tai vaikka kirjoittaa kolumniksi, iskee valkoisen paperin kammo. Mistä aloitan? Tajuaako kukaan, mistä puhun? Miksi pitäisi kertoa, mitä ajattelen?
Ajatukseni ovat sisäänpäin suuntautuneita. Yhden teorian mukaan, tämä on määritelmä introvertille. Jokaisella on vähän erilainen käsitys siitä, mitä introversio tarkoittaa. Yksi yleinen käsitys on, että introvertit saavat energiaa yksin olosta siinä, missä ekstrovertit saavat energiaa sosiaalisista tilanteista. Moni myös ajattelee introvertin olevan vain hienompi nimi epäsosiaaliselle, hiljaiselle tai ujolle. Kuten monet abstraktit käsitteet, myös introversio on vaikea ymmärtää tai määrittää, koska jokaisen käsitys siitä on subjektiivinen. Yksiselitteistä vastausta kysymykseen “mitä tarkoittaa olla introvertti?” ei ole.
Kaikissa määritelmissä on puutteita. Jos unohdetaan pelkkä ihmisten luokitteleminen epäsosiaalisuutta kuvaavien ominaisuuksien perusteella, jäävät jäljelle energiansaantiin ja kognitiivisiin toimintoihin perustuvat määritelmät. Noin puolet ihmisistä kokee olevansa introvertti. Jos se, että energiaa saa yksin olemisesta käy introvertin määritelmäksi, määrän pitäisi olla paljon suurempi. Myös ekstrovertit tarvitsevat joskus omaa aikaa ja voivat viihtyä itsekseen yhtä hyvin kuin introvertitkin. Pitkän sosiaalisia tilanteita täynnä olleen päivän jälkeen jokainen tuntee olevansa väsynyt. Fyysinen ja henkinen energia ovat keskenään eri asioita, mutta niiden erottaminen toisistaan voi olla hankalaa. Tunne energisyydestä on myös subjektiivinen, eikä toimi objektiivisena mittarina persoonallisuuden piirteelle.
Myers-Briggsin persoonallisuusteoria perustuu kognitiivisiin eli tiedonkäsittelyyn liittyviin toimintoihin, jotka ovat joko sisäänpäin tai ulospäinsuuntautuneita. Tämän teorian mukaan ihmisen persoonallisuuden tyyppi riippuu ihmisen käyttämien kognitiivisten toimintojen yhdistelmästä. Onko introvertti vai ekstrovertti ei siis liity sosiaalisuuteen tai yksin viihtymiseen millään tavalla. Sen ollessa toimivin määritelmä introversiolle, menee se niin monimutkaiseksi ja kauas yleisestä introversion käsitteestä, ettei sekään ole yleisenä määritelmänä hyvä.
Joskus ekstroversio liitettiin avoimuuteen uusille kokemuksille. Jos halusi hypätä laskuvarjohypyn, oli siis varmasti ekstrovertti.
Psykologian tunneilla opiskellaan persoonallisuusteorioita, ja joka kerta, kun uutta teoriaa käydään läpi, tulee vastaan puutteita ja epäjohdonmukaisuuksia. Yksikään teoria ei ole itsessään vedenpitävä, eikä riitä selittämään ihmisen toimintaa ja tunteita. Sama pätee tässäkin.
Onko lopulta enää väliä, onko intro- vai ekstrovertti? Molemmat käsitteet ovat puhekielessä niin puhki kuluneita, että niiden merkitys on kärsinyt inflaatiota aika tavalla. Jos jokainen ymmärtää käsitteet eri tavalla, onko mitään järkeä käyttää niitä tai yrittää luokitella ihmisiä jompaankumpaan?
