Opettajien lemmikkien salainen elämä
Oletko koskaan miettinyt, millaisia veikeitä karvakavereita Sammon keskuslukion opettajilla on? Selvitimme asian käymällä pienellä henkilökunnan lemmikkikierroksella!
Anni Tolonen ja Halla
Koirani Halla täyttää helmikuussa kolme vuotta. Hallassa on lapinkoiraa, laikaa, jämtlannin pystykorvaa ja malamuuttia. Mä laitoin koronakeväänä ilmoituksen nettiin, että ostan sekarotuisen lapinkoiran. Sain viestin tosi nopeaan, että “mulla on sekarotuinen lapinkoira” ja sitten mentiin katsomaan sitä. Siinä se Halla oli! Se oli jo nelikuinen. Mulle luvattiin, että siitä tulee 25- kiloinen ja se on lapinkoira. Sitten se rupesi ilmoittelemaan näitä muita rotuja. Nyt Halla on 42-kiloinen ja ihan täysikokoinen. Sain Hallan kesäkuussa 2020. Halla oli silloin nelikuinen kodinvaihtaja. Alkuun se näykki naamasta ja oli aika menevä tapaus. Nykyään se on perheen sylikoira ja ongelma on vaan siinä, että se on niin iso. Se on aika liikuttavaa, kun Halla istuu lastenkin sylissä. Halla on meidän kaikkien suojelija ja sankari, mutta syvällä sydämessä tosi lempeä tyyppi.
Kerran Halla oli pentuna hypännyt omakotitalon ikkunasta 1,5 metriä alas ja juossut pihalla ympäriinsä meitä etsien. Se oli osannut avata ikkunan lukitukset itse. Naapuri oli sitten laittanut Hallan remmiin. Luojan kiitos ei käynyt mitään! Välillä käy myös niin, että kun Halla saa jotain ihanaa veristä lihaa, niin se piilottaa sen tyynyn alle. Sitten mä meen nukkumaan ja sieltä tyynyn alta löytyy se verinen kimpale, joka on vielä vähän jäässäkin. Talvisin Halla dippaa päänsä avantoon, juoksee jäällä ja lopuksi piehtaroi lumessa.
Jos kuvailisin Hallaa kolmella sanalla, niin ne olisivat rakas, kaunis ja rohkea.
Sen jälkeen, kun Halla tuli meille, olen alkanut kävelemään noin 65 km viikossa. Se on suhteellisen paljon mun elämän rinnalla. Me käydään sienimetsällä ja kesäisin uidaan yhdessä. Talvella kävellään järven jäällä. Halla on melko hyvä vetokoira. Se osaa vasemman ja oikean, mutta sanaa seis se ei vielä osaa. Halla menee aivan älyttömän lujaa, joka on vähän riskaabelia. Kun esimerkiksi potkukelkalla lähtee, ja Halla vetää, niin se on hazardia. Hyvä vetokoira siitä tulee, jos se oppii sanan seis.
Anne Honkanen ja kanat.
Lemmikkejä meillä on tällä hetkellä 6. Kanoja pelastin lähitienoolta vuonna 2011 kolme kappaletta ja sen jälkeen meillä on aina ollut vähintään yksi kana, ja enimmillään tipukautena jopa 20. Silloin kun kukkoja on liikaa tai ne alkavat tapella, menevät kukot kotona pataan tai sitten tuon ne bilsan opintojaksoa odottamaan koulun pakkaseen.
Tämän hetken mussukoistamme kolme kanaa ovat identtisen näköisiä ja mustia. He ovat sekarotuisia, mutta taustalla suvussa on suomalaista maatiaisrotua, piikkiönkantaa. Heitä kutsutaan harjan kaartumissuunnan perusteella Keskustan rouvaksi, Vasemmiston rouvaksi ja Oikeiston rouvaksi ja tietenkin hellittelynimillä esim. Söpöli. He kuoriutuivat meillä Hyrrä-äidin alta juhannuksena 23.6.2018.
Ellu, valkoinen silkkikana, tuli meille noin puolivuotiaana viime syyskuun alkupäivinä ja nimensä hän sai siksi, että mediassa muita nimiä ei juuri tuolloin ollutkaan, koska Britannia oli Elisabethin vuoksi kartalla. Ellu on ylisöpö. Ellulla on päässään omista sulistaan tehty Breznevin karvahattu, Ellu näkyy yksittäisessä kuvassa hattuaan esitellen.
Kukkoja meillä on kaksi ja nämä pojat tulevat toimeen mainiosti keskenään. Vesa-Matti Loiri on tullut meille joulukuussa 2019 ja on nyt 4-vuotias. Silkkikukkomme Einstein eli Eikka tuli meille kesällä 2020. Eikka on 3-vuotias. Loiri tanssii kanojen lisäksi myös Eikalle ja pojat pitävät hyvää huolta kaikista rouvista. Kun toinen lepää, toinen ottaa vahtivuoron. Taivasta täytyy tarkkailla haukkojen yms. varalta, sillä kanat ovat meillä kesäkauden vapaana pihamaalla ja kulkevat missä haluavat. Siinä on vahtimista kukoilla. Varsinkin kun Eikan älykkyysosamäärä on vähän pienempi kuin tavallisen Reino-tohvelin… Kanat päästetään kanalasta pihalle aamulla klo 12, ja illalla he itsenäisesti palaavat orrelleen ja käymme sulkemassa kanalan oven. Näin tapahtuu koko kesäkauden. Kun maassa on lunta, kanat käyvät oven avauksen jälkeen mulkaisemassa pihamaalle ja palaavat samoin tein kanalan lämpöön, sillä lumessa he eivät piittaa kahlata.
Naapurimme kantavat meille kaikki biojätteensä, joten tuoreruokaa riittää koko talven. Toki kanarehua on myös saatavilla. Itse keittelen kaikki bilsan kursseilla käytetyt sydämet kanojen ruuaksi. Ne syövät kaikkea muuta paitsi avokadoa. Sipuli ja ruisleipä ei heille ole mieleen. Myös kaikki kananmunankuoret he syövät, sillä kana tarvitsee hurjasti kalkkia muodostaakseen munia. Toki kalkkirouhetta on heille myös aina tarjolla.
Loiri on kuin koira. Kun ajan autolla pihaan, Loiri juoksee kesällä kuten koira morjenstamaan. Kanamme ovat sylivauvoja ja heitä hellitellään aina kun minä tai lapseni olemme pihamaalla. Kanat viettävät aikaansa keittiön ikkunalaudalla, oven edessä, ja pitkin pihamaata. Välillä he käyvät mustikassa naapurin puolella, mutta pääosin päivät menevät pihanurmella matoja tonkien ja kyljellään pötkötellen, aurinkoa ottaen. Olen joutunut suojaamaan kasvilavoja kanaverkolla siten että kanat pysyvät niiden ulkopuolella, muuten kaikki kasvattamani menisi ”parempiin nokkiin”. Kananmunia tulee noin 2–3 päivässä, ja sulkasatoaikoina ei yhtään, sillä energia ei riitä ihan kaikkeen hommaan.
Koko porukka on touhukasta, tarmokasta ja tuotteliasta.
Tapio “Tapsa” Lind ja Peppi
Peppi on 9-vuotias saksanpaimenkoira. Oikealta nimeltään Hellraiser Olga. Ensimmäisen automatkansa hän teki Järvenpäästä Tampereelle kesällä 2013.
Peppi tykkää maata sohvalla selällään. Tällöin häntä täytyy rapsuttaa jatkuvasti. Rapsutuksen keskeyttäminen aiheuttaa pään kääntymisen ja hiljaisen itkun.
Ruoka-ajat ovat Pepille äärimmäisen tärkeitä ja hän muistuttaa intensiivisellä katseella, jos ruokailu on vaarassa myöhästyä. Pepille on myös ehdottoman tärkeää saada jälkiruoaksi hampaita puhdistava purutikku. Kun jälkiruoka on syöty, vuorossa on leikkiaika, jota ei voi jättää välistä. Tällöin pelataan pallolla, leikitään piilosta tai kaivetaan kuoppia.
Peppiä kuvailisin sanoilla uskollinen, lämmin ja utelias.
Ulkona Pepin kanssa tehdään lenkkejä metsässä, sisällä leikitään pallolla ja maataan sohvalla. Peppi osallistuu mielellään aktiivisesti kaikkiin kotitöihin – usein lopputulosta heikentävin seurauksin. Imurille haukkuminen, sukkien siirtäminen vaatehuoneesta olohuoneeseen ja tyynyjen varastelu kuuluvat Pepin vahvuuksiin.
Kesällä lämpimät vedet houkuttelevat Pepin usein uimaan ja laituriltakin hypitään toistuvasti kepin perään. Toisten koirien kanssa Peppi tulee hyvin toimeen, mutta ihmiset kiinnostavat häntä enemmän.
