Rakastan ja vihaan Tamperettani, koska kukaan ei puutu epäkohtiin 

Tutkiessani Suomi24 –anonyymipalvelua huomasin keskustelun aiheesta “Millaisia tamperelaiset ovat?”, joka sai aivoni raksuttamaan. Keskusteluissa kuvaillaan tamperelaisia rumasti sanoen ‘itsekeskeisiksi vittupäiksi’, jotka välittävät vain itsestään. Uskallan kuitenkin ulkopaikkakunnalta tulleena olla erimieltä, sillä omat kokemukseni tamperelaisten vastaanottavaisuudesta ovat täysin päinvastaisia. En ole ikinä omassa kotikunnassani tavannut yhtä hyvää kohtelua ja avoimuutta kuin olen Tampereella vastaanottanut.  

Uskon, että ongelmana on tamperelaisiin kohdennetut stereotypiat siitä, että he ovat mustaa makkaraa syöviä rapaukkoja, jotka perjantai-illan tullen keskipalkkaisten töiden loputtua lynkkaavat turkulaisia paikallisessa kapakassa. Näinhän asia ei kuitenkaan ole, ainakaan kaikkien osalta. Itse en edes pidä mustasta makkarasta, saati paikallisissa kapakoissa chillaamisesta. Mielestäni paras osa Tamperetta on kulttuuri, mutta sekin on ehkä hieman valtaväestöltä kadoksissa.  

Suhteeni Tampereeseen on kasvanut ajan myötä kokonaisvaltaisammaksi, ja enemmän elämääni määritteleväksi. Toisaalta olen myös kokenut vihaa kaupunkia kohtaan. En koe, että itse kaupunki tai sen tarjoamat kokemukset olisivat vaikuttaneet mielipiteeseeni, mutta kaupungissa asuvat ihmiset kylläkin. Olen kotoisin pienestä kylästä Pirkanmaan laitamilta, jossa keskustan läpi ajettaessa, jos sitä sillä nimellä voi kutsua, vastaan tulee ruuhkaisimpana päivänä noin viisi autoa. Kotikylässäni minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä kävellä yksin pimeällä, mutta Tampereella asia on täysin toinen. Vaikka koenkin Tampereen yhdeksi turvallisimmista Suomen kaupungeista, minua välillä suoraan sanoen pelottaa nyky-yhteiskunnassa vallitsevan pelon lietsomisen ja rikollisuuden lisääntymisen myötä. Poliisin häiriöindeksin perusteella Tampereelle sijoittuva rikollisuus on vuoden sisään kasvanut hurjasti. Joten pelko ei ole tietenkään aiheeton, vaikka se hieman liioittelua onkin. 

Itse nuorena koen kuitenkin suurta huolta täällä yleisesti julkisillakin paikoilla tapahtuvista nuorten tekemistä väkivaltarikoksista. Tiedän itsekin monta tuttavaa, jotka ovat joutuneet todistamaan tällaisia tapahtumia tai jopa itse joutuneet sellaisen uhriksi. En sitten tiedä johtuuko lisääntynyt väkivalta tamperelaisista vai onko se nykyään vain osa suomalaista kulttuuria. Painajaismaistahan olisi se, että jälkimmäinen olisi fakta. Kuitenkin Tilastokeskuksen tekemien laskelmien mukaan väkivalta on onneksi systemaattisessa kasvussa vain isossa pahassa pääkaupungissa, Helsingissä. Kaukana täältä, mutta silti liian lähellä. 

Mielestäni Tampereen kaupungin tulisi aktiivisesti pyrkiä estämään nuorten väkivaltaan, huumekauppaan sekä jengiytymiseen liittyviä riskitekijöitä kunnallispolitiikalla. Niin kutsutut turvalliset tilat ydinkeskustassa voisivat olla ratkaiseva tekijä estämään tilanteiden radikalisoitumisen nuorten välillä. Näin pystyttäisiin kitkemään pahimmat väkivallanteot, vaikkei kaikki kuitenkaan tapahdu valvotuilla alueilla. Tarkoituksena on kuitenkin pyrkiä ennaltaehkäisemään, ei niinkään poistaa ongelman olemassaoloa. Helpointahan olisi vain ottaa mentaliteetti “poissa silmistä, poissa mielestä”, mutta miten käy nuorten tulevaisuuden. Entäpä ne sivulliset viattomat hyvätahtoiset nuoret, jotka vain joutuvat rikosten uhreiksi täysin haluamattaan.  

Vertauskuva “tamperelaiset ovat itsekeskeisiä vittupäitä” on erittäin käypä aforismi kuvaamaan ongelman ydintä eli sitä, ettei ulkopuoliset ihmiset puutu tai välitä. Tamperelaiset välittävät oman kokemukseni mukaan vain itsestään eivätkä halua tai viitsi puuttua ympäristössä tapahtuviin vääryyksiin. Itse kuulun myös tähän kategoriaan, mutta taustalla vaanii pelko siitä, että nuorena joutuisin mukaan kahakoihin ja vain pahentaisin tilannetta puuttumisellani. Uskon, että ihmisten kasvatuksellinen tausta vaikuttaa siihen, miten he reagoivat vaarallisen tai uhkaavan tilanteen nähdessään. Sosialisaation tehtävänä on kasvattaa kansalaisia yhteiskunnan toimiviksi jäseniksi, ei niinkään teollisen yhteiskunnan rattaiksi, vaan järkeviksi itsetietoisiksi ihmisiksi. Tamperelaisten nuorten älykkyys ja potentiaali on rajatonta, joten kysymys kuuluu, miksei sitä hyödynnetä tarpeeksi.  

Rakastan Tamperetta niin valtavasti, että haluan jäädä asumaan tänne luultavammin koko loppu elämäkseni. Rakastan Pispalaa ja Tammerkoskea. Keskustan vanhoja näyttäviä kerrostaloja, sekä Hämeenpuistoa lämpimin kesäilloin. Rakastan myös Kalevan tarjoamia mahdollisuuksia sekä kulttuuria, joka minulle näyttäytyy joka päivä. Se mitä en rakasta on ihmiset, jotka eivät toimi oikeudenmukaisesti.