Tietokoneita, pelaamista ja naurua, mutta ennen kaikkea yhteisöllisyyttä
Assembly on tietokonefestivaali, jonne tuhannet nuoret kerääntyvät kaksi kertaa vuodessa pelaamaan tai muuten vain touhuamaan tietokoneiden kanssa, mutta ennen kaikkea pitämään hauskaa. Tapahtuma järjestetään kaksi kertaa vuodessa Helsingin messukeskuksessa ja helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli taas talviversion vuoro eli Assembly Winter. Lähdin sinne kahden kaverini sekä poikaystäväni kanssa.
Matkamme alkoi Tampereen juna-asemalta perjantaina suuren tavaramäärän kera. Junaan mahtuminen oli melkoinen pulmapeli, sillä osa matkatavaroistamme ei mahtunut laukuille tarkoitetulle hyllykölle ja tilaa oli vaunussa muutenkin melko vähän. Onneksi lopulta tavaramme löysivät paikkansa ja pääsimme hyvillä mielin aloittamaan matkan kohti Helsingin Pasilaa.
Kun saavuimme tapahtumapaikalle, tunnelma oli jo katossa. Valojen sammumiseen oli aikaa enää tunti, joten meidän piti kiirehtiä ostamillemme konepaikoille kasamaan tietokoneitamme. On hyvin perinteikästä, että Assemblyillä ja muilla laneilla pelataan pimeässä. Usein moni ottaa erilaisia led- tai muita koristevaloja mukaan luomaan tunnelmaa näyttöjen valojen lisäksi.
Valojen sammuttua lanit pääsivät alkamaan virallisesti. Sieltä täältä kuului musiikin pauketta ja pelaajien huudahduksia sekä naurua. Aloitimme tapahtuman ensin hakemalla ruokaa läheisestä kaupasta ja sen jälkeen seuraamalla jääkiekkopeliä. Itse pelien pariin maltoin vasta yöllä, sillä sitä ennen halusin myös piirtää pitkästä aikaa piirtopöydälläni.
Illan aikana kävimme myös tutustumassa Assemblyn yhteistyökumppanien pisteisiin ja kojuihin. Talviversiossa ei ole mitään kovin erikoista ohjelmaa: alueelta löytyi muun muassa e-urheilun kilpailukatsomot, Jimmssin jokavuotinen myymälä sekä suoria lähetyksiä tekevien tubettajien ja muiden vaikuttajien Streamcorner. Kesäisin tekemistä on huomattavasti enemmän, mutta talvisin tapahtuman pääpaino tuntuukin olevan lanittamisessa.
Heräilimme seuraavaan päivään kahdentoista aikoihin. Nukuin ensimmäisen yön todella huonosti kylmyydestä johtuen, sillä meidät sijoitettiin lähelle ulko-ovia eikä minulla ollut makuupussia vaan ohut viltti. Päivä lähti, lyhyistä unista huolimatta, käyntiin taas piirtämisen parissa, kunnes nälkä alkoi kurnia vatsassa. Tilasimme pizzat, joita joudumme odottamaan melkein kaksi tuntia ruuhkan takia.
Iltapäivän aikana miespuolinen matkaseurani innostui piirtämisestäni ja he halusivat kokeilla omia luovia taitojaan. Vuorotellen he istuivat tietokoneeni sekä piirtopöytäni äärelle ja taitelivat erilaisia muotokuvia toisistamme. Hauskaa se ainakin oli ja ilmeisesti ihan kivaakin. Piirustuskilpailun jälkeen jatkoimme pelaamista porukalla.
Päivä kääntyi taas yöksi. Aika oli mennyt todella nopeasti, kun olimme uppoutuneet aivan täysin pelien maailmaan. Tapahtumaan oli mahtunut kaikenlaista, mutta parasta minun mielestäni oli ollut yhteisöllisyys. Yhdessä vaiheessa meidän oikealta puolelta alkoi soimaan Jos sun lysti on ja lähes puolet hallista lähti taputtamaan kappaleen mukana. Ylipäätään se loi todella hyvän tunnelman, kun ympärillä oli paljon saman henkisiä ihmisiä tekemässä samoja juttuja.
Sunnuntaina oli aika herätä todellisuuteen, pakata tavarat ja palata takaisin kotiin. Surullista oli myös nähdä kaikki se roska, joita jotkut kävijät jättivät jälkeensä. Assembly järjestetään kuitenkin talkoolaistyöllä, joten olisi suotavaa ajatella omaa napaa pidemmälle. Reissun loppuun saimme hieman jännitystä, kun olimme vähällä myöhästyä junasta. Juoksimme matkalaukkuja raahaten loskassa, mutta ehdimme kuin ehdimmekin junaan.
Iida Vartiainen
Tunnelmia tapahtumasta
