Töksäyttelevä opettaja aiheuttaa ahdistusta
Suomalaisessa koulussa on yhä paljon työtä tehtäväksi seksuaalisen moninaisuuden käsittelyyn. Havahduin tähän itse viimeksi tänä lukuvuonna, kun sijaisopettaja puhui herkistä sekä monelle varmasti henkilökohtaisista ja aroista aiheista hyvin välinpitämättömään sävyyn. Sävy ei ollut koko aikaa välinpitämätön, mutta taustalla pystyi silti kuulemaan asiantuntemattomuuden ja siitä sen kummemmin kiinnostumattomuuden.
Aiheena tunnilla olivat muun muassa nuorten ihmisten mielenterveysongelmat, joista monet tuntemani henkilötkin kärsivät. Opettaja vain vähän luetteli erilaisia asioita, jotka asiaan liittyvät paneutumatta kuitenkaan kunnolla asiaan. Hänen puhuessaan näistä jäi itselleni ainakin kuva, ettei hän sen kummemmin tiennyt millaisista mielenterveysongelmista nuoret oikeasti kärsivät. Eikä hän myöskään puhunut niistä hienovaraisesti vaan erittäin töksäytellen.
Yhä useammat nuoret kärsivät mielenterveysongelmista ja se pitäisi ottaa hyvin vakavasti. Taysin artikkelissa ”Nuorten mielenterveyden häiriöiden kasvu on hätähuuto yhteiskunnan muutoksesta” (10.2.2020) kerrotaan, kuinka nuorista neljänneksellä esiintyy mielenterveys ongelmia. Siksi etenkään opettajien ei pidä missään tilanteessa vähätellä ongelmia tai ottaa niitä puheeksi, ellei asioihin ole kunnolla perehtynyt.
Tästä pari asiaa myöhemmin tuli esiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Niitä käsiteltiin sukupuoli-identiteetin kehityksen kannalta. Aiheesta puhuessa opettaja puhui paljon todellisia asioita, mutta silti selkeästi tietämättä kunnolla muuta kuin kasan termejä, joista puhui sekavasti luetellen. Onneksi Väestöliiton sivuilla oleva teksti, jonka luimme, varmasti selkeytti monelle käsiteltyjä asioita edes vähän. Opettaja kuitenkin tajusi puheessaan piilevän heteronormatiivisuuden, mutta vain nauroi, kuinka hauskaa hänestä on, että hän olettaa meidän kaikkien olevan heteroita.
Törkeimpänä kuitenkin pidän hetkeä, jolloin opettaja rupesi puhumaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen mielenterveysongelmista. Tottahan on, että juuri näillä ihmisillä esiintyy paljon mielenterveysongelmia, kun käsittelee omaa identiteettiään, kuten opettajakin sen sanoi. Lopulta kuitenkin jäi kuva, että meille olisi yritetty kertoa, että kaikilla vähemmistöjen edustajilla on jotain ongelmaa mielenterveydessä.
Nämä tekemäni havainnot eivät suinkaan ole ainutkertaisia. Seta Ry:n 3.9.2021 julkaisemassa Instagram postauksessa on tilastoja sateenkaarinuorten kokemuksista koulussa. Esimerkiksi 51 % sukupuolivähemmistöjen ja 33 % seksuaalivähemmistöjen edustajista ovat kokeneet pilkkaamista, häirintää, kiusaamista tai uhkailua koulussa sateenkaarevuutensa takia. Lisäksi huolestuttavan moni on harkinnut koulun käymisen lopettamista tai koulun vaihtamista sateenkaarevuutensa takia. Tilastojen valossa voidaan sanoa, että kouluissa tarvitaan selkeästi parempaa ilmapiiriä. Sellainen voidaan saavuttaa vain, kun siihen pyrkiminen on myös opettajalähtöistä.
Tällainen asiantuntemattomuus ei voi jatkua opettajien keskuudessa eikä muuallakaan yhteiskunnassa. Tietysti on vaikea käsitellä asioita, jotka eivät koske omaa elämää, mutta juuri siksi aroista aiheista puhuttaessa opettajien pitäisi noudattaa suunnatonta varovaisuutta. Olisi selkeästi hyvä, että opettajia ja muita auktoriteetteja koulutettaisiin paremmin puhumaan nimenomaan mielenterveys-, seksuaalisuus- ja sukupuoliasioista.
