Kesätyö voi olla muutakin kuin palkkaa ja kokemusta — tällainen oli unelmakesätyöni Demillä

Tulevan kesän kesätyöpaikkojen hakemisessa on nyt käynnissä loppukiri koronasta huolimatta. Työntekijöitä tarvitaan monella alalla, vaikka kesästä saattaakin tulla hyvin erilainen verrattuna aiempiin vuosiin. Vaikka yleensä kesätyöt ovat hommia kaupankassasta puutarhuriin, saattaa joskus arpaonni kolahtaa unelmatyön kohdalle. Tässä jutussa kerron viime kesästäni unelmatyöni parissa.

Keväällä 2019 ajattelin viettäväni tulevan kesän samalla tavalla kuten ennenkin eli rentoutuen ja haaveillein ilman töitä. Toisin kuitenkin kävi, sillä toukokuun alussa sähköpostiini kilahti tieto kesätöistä. Minut oli valittu Demin lukijatoimitukseen. Ensimmäisenä ajattelin, että tämä on pakko olla joku huijaus. Olin tottunut aina pettymyksiin, joten minun oli vaikea uskoa uutista. Totta se kuitenkin oli ja olin haljeta onnesta. Ensimmäinen kesätyö ja kaiken kukkuraksi unelma-alaltani.

Projektiin kuului kaksi tapaamista Helsingissä, mutta muuten tein töitä kotoa käsin. Ensimmäinen reissu etelään oli heti ensimmäisellä kesälomaviikolla. Olen mielestäni kokenut turisti pääkaupungissa, mutta tällä kertaa matkustin ensimmäistä kertaa yksin. Saavuttuani kaukoliikenteen terminaaliin Kamppiin jatkoin sieltä metrolla Kulosaareen kohti A-lehtien toimistoa.

Päivän aikana tutustuin muihin, noin 20 nuoreen, jotka olivat minun lisäkseni valittu tekemään Demiä. Sen lisäksi keskityimme totta kai tärkeimpään, eli syyskuun numeron tekemiseen. Ideoimme pienissä ryhmissä juttuideoita kiinnostavista aiheista sekä mietimme minkälaisia juttutyyppejä lehteen voisi tulla. Kun oli aika suunnata takaisin kohti Tamperetta, ideamme jäivät hautumaan toimittajille. Muutaman päivän kuluttua heillä oli valmiina runko ja työt potkaistiin kunnolla käyntiin.

Toisella tapaamiskerralla meistä otettiin kuvia lehteä varten. Yleensä Demin kannessa on julkisuudesta tuttuja henkilöitä, jotka kiinnostavat nuoria. Meidän lehtemme kansi oli kuitenkin ainutkertainen, koska me pääsimme komeilemaan kanteen. Kansikuvan lisäksi, meistä otettiin kuvia esittelysivuja varten. Kuvauspaikkamme oli meren äärellä Helsingin Kulosaaressa ja sijaitsi kävelymatkan päässä A-lehtien toimistolta.

Sain tehtäväkseni kirjoittaa Lukkarissa –nimiseen juttusarjaan tekstin. Sarjan ideana on antaa lukijalle jokaiselle päivälle viikon ajan erilaisia vinkkejä tai vaikka haasteita tiettyyn aiheeseen liittyen. Tekstini aiheena oli “kuinka elää viikko kuin tubettaja”. Keksin siis jokaiselle päivälle yhden videoaiheen ja ohjeet, kuinka sitä voi kokeilla. En ollut koskaan aiemmin kirjoittanut mitään tämän kaltaista, joten oli todella mielenkiintoista ja hauskaa päästää luovuus valloilleen.

Myös toinen juttutyyppi, jonka kirjoitin, oli minulle aivan uusi tuttavuus. Sain nimittäin vastuulleni tehdä lehteen pääkirjoituksen. Aiheeksi valikoitui medialukutaito, josta olen ollut muutaman vuoden aikana erityisen kiinnostunut. Pohdin erityisesti medialukutaidon vaikutusta lukijatoimitukseemme. En oikeastaan tiennyt pääkirjoituksen rakenteesta yhtään, joten sain prosessin varrella runsaasti tärkeitä vinkkejä ja neuvoja.

Demillä opin myös, ettei lehteen tuleva juttu ole ikinä ensimmäinen kirjoitettu versio. Tein tiivistä yhteistyötä päätoimittaja Päivi Lehtomurron kanssa, sillä hän muokkasi juttujani ja ehdotti niihin parannusehdotuksia. Molemmista teksteistä tuli ainakin kolme versiota ennen kuin päädyimme lopulliseen tekstiin. Sain todella paljon hyödyllisiä vinkkejä, joita aion hyödyntää jatkossa kirjoittaessani.

Projekti saatiin virallisesti päätökseen syyskuussa, kun meidän tekemä Demi tuli kauppoihin 18. Päivä. Oli outoa, mutta samaan aikaan todella hienoa, kun kauppaan mennessä pystyi tunnistamaan oman naamansa lehtihyllyn välistä. Meidän lehtemme oli menestys ja saimme paljon positiivista palautetta. Koko projekti vahvisti tavoitettani olla joku päivä aivan ihka oikea toimittaja.

Teksti: Iida Vartiainen

Kansikuva: Malin Gustafsson (Demin kansi 09/20)