Ahdistuneisuus voi olla tie hulluuteen – tai siltä ainakin voi tuntua

Kaikki kokevat elämänsä aikana niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Kuitenkaan nallekarkkeja ei ole jaettu tasan, mikä tarkoittaa, että toisilla on haastavampaa kuin toisilla. Jos henkinen hyvinvointi on huono, kyseinen ihminen kärsii siitä erittäin paljon. 

Ahdistus voi tuntua ylitsepääsemättömältä ja sitä se hetkittäin onkin. Henkisen hyvinvoinnin ollessa huonolla tolalla ajattelee helposti vain kaikkia huonoja asioita elämästään ja positiivisten asioiden näkeminen on hyvin vaikeaa. Usein positiivisia asioita ei löydä välttämättä ollenkaan.  

Pahan olon vallatessa jaksaminen kaikkiin asioihin häviää. Arkisetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja kotitöiden tekeminen on helposti ensimmäinen asia, mitä alkaa laiminlyömään. Sotkuinen ympäristö on kuitenkin enemmän haitaksi kuin hyödyksi elämän saamisessa takaisin raiteilleen. Toinen asia mitä helposti alkaa laiminlyömään on opiskelu. Tämä johtuu täysin siitä, että alkaa kokemaan itsensä voimattomaksi ja ei jaksa tai pysty sitä tekemään.  

Jokaisella on oma keinonsa selvitä ahdistuksestaan ja henkisestä pahoinvoinnista. Toiset kokevat parhaakseen runsaan päihteiden käytön, kun taas toisille irtosuhteet voivat tuntua täydelliseltä ratkaisulta. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan oikeasti toimi pidemmällä tähtäimellä, sillä vaikka molemmilla tavoilla voi saada hetkellistä hyvän olon tunnetta ja unohtaa pahan olonsa ei se tunne kestä kauan. Toisilla hyvän olon tunne kestää kauemmin kuin toisilla, mutta kuitenkin se vain tuhoaa ihmistä pala palalta ja pahentaa tilannetta entisestään.  

Joissakin tapauksissa ahdistus ja huono henkinen hyvinvointi voivat ajaa ihmisen itsetuhoiseksi. Itsetuhoisuus voi näyttäytyä esimerkiksi viiltelynä. Sitä voidaan tehdä sillä ajatuksella, että joku edes tuntuisi jossain, kuten aiemminkin mainittuja tapoja. Valitettavasti tämäkään ei ole ratkaisu, joka parantaisi henkistä hyvinvointia.  

Pahimmillaan tilanne voi johtaa itsemurhaan. Se voi tuntua oikealta ratkaisulta sillä hetkellä, kun ei näe parempaakaan ratkaisua olon helpottamiseen. Itsemurhan kohdalla ”vain harkitseminenkin” on erittäin huolestuttava asia ja sitä ajatusta ei pidä vähätellä. Tämä on hetki, jolloin viimeistään pitää pyytää apua, vaikkei se silloin tunnukaan enää auttavan, niin uskallan väittää, että jos asioita pääsee käsittelemään voi löytää elämästään positiivisiakin asioita.  

Miro Kinnunen