Jotakin suurta – ajatuksiani ensimmäisestä kirjoituskerrasta
Tiedät sen tunteen, kun on jotakin suurta edessä
Jotakin, jota oikein odottaa ja jossa täytyy voimiaan ponnistaa
Nyt kerron sinulle eräästä oikein suuresta hetkestä
Koitoksesta, josta kaikkien on lukiossa joskus selvittävä
Puoli vuotta ennen suurta hetkeä
Vielä hetken voi olla vapaa
Kiireinen ehkä, mutta ilman taakkaa
Jostakin painavasta, jostakin suuresta
Jostakin tärkeästä ja aivan uudesta
Milloin pitäisi aloittaa kertaamaan?
Ei kai koko kesää voi siihen kuluttaa?
Paljon on mieltä askarruttavia
Kysymyksiä ilman vastauksia
Suuri hetki lähenee
Vielä on monta aamua aikaa
Monen monta rauhallista iltaa
Koettaa edes hetkeksi unohtaa
Kuinka suuri hetki pian ovella kolkuttaa
Mutta joka kerran, kun aurinko nousee
Ja joka kerran, kun kuu valaisee
Kulkee ikkunasta sisään viesti
Joka kertoo, että koitos lähenee
Viimeinen viikko
Ei voi sairastua
Täytyy osata
Ei saa panikoida
Täytyy jollekulle avautua
Liian paljon kaikkea
Liian vähän aikaa
Täytyy silti itseensä luottaa
Ja uskoa siihen, että osaa
Edellinen päivä
Muistiinpanoja, tsemppirunoja, teippirullia, palopuheita
Pakkaa eväät, pakkaa passi, pakkaa tiedot, pakkaa taidot
Mitä on luottamus, mitä on osaaminen?
Onko totta, että huomenna on huominen?
N, Y, T – NYT!
Niin
Pelottavan
Tyyntä
On
Aivan
Myrskyn
Silmässä
Jopa
Ällistyttävän
Seesteistä
Kun
Seisoo
Siinä
Keskellä
Mutta
Ympärillä
Pauhaa
Ja
Salamoi
Eikä
Saa
Rauhaa
Vaan
Kuitenkin
On
Ihanaa
Antaa
Tuulen
Hiuksia
Hulmuttaa
Tässä
Tiedon
Ja
Taidon
Myrskyssä
Joka
Onnella
Kastelee
Suuren hetken jälkeen
Tum, tum, tum
Lyö tyhjyys päässä kuin bassorumpu
Voisi mielessä soida jotain iloista
Jos olisi sanat, joita laulella
Ehkei elämän tarkoitus ollutkaan
Tuo suuri, maaginen hetki
Täytyy vain seuraavaksi ohittaa
Pieni eksistentiaalinen kriisi
Jäi jäljelle vain hämmennystä ja sekavuutta
Ja hieman iloa ja juhlallisuutta
Ja ripaus onnea ja aikuismaisuutta
Ja tietysti hetken vapaus
Ja vapaus?
Ja vapaus?
Ja vapaus?
JA VAPAUS!
