Kehitystyö OSA 1 – Hyväntekeväisyysturismin haitalliset vaikutukset
Yhä useammalla nuorella herää kutsumus matkustaa tai muuttaa ulkomaille kehitystyön pariin yhteisöihin, joissa sitä kiperästi tarvitaan. Kehitystyössä voidaan auttaa ihmisiä, jotka ovat kriittisessä hätätilassa tai kokevat pitkäaikaisia haasteita. Monelle kyseessä on kokemus, jonka kautta voi testailla omia rajojaan poistumalla hyvinvointivaltion turvallisesta kuplasta. Kehitystyö tarjoaa tavan nähdä eri kulttuurien kauneutta ja karuutta ainutlaatuisesta näkökulmasta sekä oppia sen kautta maailmasta ja itsestään. Oma yhteyteni kehitystyöhön polveutuu vanhemmiltani, jotka ovat asuneet eri puolilla Afrikkaa auttamassa erilaisia yhteisöjä. Lisäksi vietin aikaa Kichwa intiaanien parissa Ecuadorissa kesällä 2019, jossa sain oppia paljon ihmisten auttamisesta ja eri kulttuurien ymmärtämisestä. Viimeisen kahden vuoden aikana näkemykseni kehitystyöstä on myös huomattavasti muuttunut, sillä ymmärrykseni on avartunut myös sen mahdollisista haittavaikutuksista paikallisiin yhteisöihin.
Kehitystyö tarjoaa matkailijalle ainutlaatuisia ja arvokkaita kokemuksia. Kuitenkin sen perimmäinen tarkoitus on palvella ihmisiä ja yhteisöjä, joihin se on kohdistettu. Muutoin muodostuu hyväntekeväisyysturismin ilmiö, jossa rahastetaan naiivia matkailijaa ja luodaan illuusio työn arvokkuudesta. Matkailijalle tulee mielihyvää tehdystä matkasta ja henkilön lähettänyt taho hyötyy tästä rahallisesti. Paikalliseen yhteisöön on harvoin pitkäaikaista hyötyä tämän kaltaisesta turismista ja usein haittavaikutukset jopa mitätöivät työn jäljen.
Ollessani Ecuadorissa edellinen ryhmä amerikkalaisia, jotka vierailivat kylässä, olivat jättäneet taaksensa neljän päivän vierailusta huolimatta kolme jätesäkillistä roskia. Tällainen länsimaalaisessa kulutusyhteiskunnassa tavallinen tuhlaaminen ei ole asiallista viidakossa, jossa resursseista on pulaa puhumattakaan toimivasta jätehuollosta. Roskien seassa oli lisäksi useampi pari lähes uudenveroisia kenkiä, joita oli käytetty vain muutaman päivän vierailun ajan. Samaan aikaan suurin osa kylän lapsista kulkee paljain jaloin. Tällöin herää kysymys oliko ryhmän muutaman päivän vierailusta hyötyä kylälle, kun siitä aiheutui lähes enemmän haittaa. Amerikkalaisryhmän Instagram-julkaisuista sai kuvan, että annettu apu oli kylälle korvaamatonta. Tällöin ryhmän matkasta yksinkertaistui joissain määrin itsekäs performanssi.
Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että kehitys on kestävää tavalla, jolla yhteisö ei jää riippuvaiseksi annetusta avusta. Kuinkahan moni yhteisö on nyt kriittisessä tilassa, kun koronapandemia on pysäyttänyt kansainvälisen matkustamisen ja apuriippuvaiset yhteisöt eivät selviä itsekseen. Miten esimerkiksi pärjäävät lapset, joiden orpokoteja hoitavat viikoittain vaihtuvat kehitysaputuristit ja heidän tuomansa pääoma.
Kehitystyöstä voi kuitenkin olla mieletöntä apua myös yhteisöille, kun ymmärtää ensin sen mahdolliset haitat ja kuinka välttää niiden aiheuttamista. On tärkeää myös sisäistää, ettei työn hedelmä ole aina välittömästi näkyvää, eikä sen kosmeettisuutta voi välttämättä esitellä sosiaalisessa mediassa. Kehitystyöstä ei voi tehdä performanssia, jolla syötetään omaa egoa luomalla positiivista huomiota, sillä se vaikuttaa oikeiden yhteisöjen hyvinvointiin. Aito ja kestävä kehitys kestää vuosia saavuttaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Vapaaehtoismatkoja järjestäviä tahoja kohtaan kannattaa ensikäteen olla kriittinen ja selvittää, ovatko niiden tavoitteet pohjimmiltaan kyyniset. On hyvä selvittää, mihin matkaan käytetty raha oikeasti menee ja minimoida välikädet. Matkalle voi lähteä puhtaalla omatunnolla ottamalla selvää, että vapaaehtoistyöstä on autenttista apua yhteisölle.
teksti ja kuva Samuel Smith
