Yksilöllinen koejakso kielissä

Liian usein koetunnille valuu lapsia tai nuoria, jotka eivät ole valmistautuneet kokeeseen mitenkään. He tulevat vain toteamaan kokeeseen sen, minkä he jo itse sekä opettaja tietävät: ”Ei ole omaksuttu sitä eikä tätä, ei osata tätä eikä tuota – no niin, jatketaanpas tästä sitten kohti uusia pettymyksiä”. Tähän ärsyttävään tilanteeseen minä halusin puuttua tänä lukuvuonna yhden jakson lopuksi: Järjestin kuudesluokkalaisille yksilöllisen koejakson englannissa.

Jaksolle oli varattu aikaa kolme viikkoa. Osa ei tarvinnut kuin viikon tämän jakson suorittamiseen, jonka jälkeen he saivat tehdä vapaampia projektihommia. Heikoimmat taas tarvitsivat kaikki kolme viikkoa tai lähes koko ajan suorittaakseen kokeen tällä systeemillä, ja minulla oli opettajana erityisen hyvä mahdollisuus tukea heitä koejakson suorittamisessa.

Näin järjestin yksilöllisen koejakson:

Kirjan jakso oli kolme kappaletta, aiheena ja kielioppiasiana mm. matkailu ja imperfekti. Yksilölliseen tahtiin suoritettava koe oli jaettu kolmeen osa-alueeseen: Kielioppi, sanasto ja tuottaminen. Oppilailla oli yksilöllisen koejakson suorituslomake/oppimispäiväkirja, jossa oli tarkistuslista asioista, joita heidän pitäisi osata eri osa-alueilta. Lomakkeessa oli myös vinkkejä, mistä voisi mitäkin asiaa harjoitella: tietyt kirjan sivut, SanomaPro, Perunakellari, … Sanaston opiskelua varten oppilailla oli ohjeena, että tekstikirjan kappaleet piti suomentaa huolella parin kanssa, ja varmistaa, ymmärtävätkö he, mistä kappaleissa puhutaan. Tuottamistehtävää varten tuli opiskella matkustamiseen liittyviä sanoja ja sanontoja.

Kieliopin taidoista oppilas sai suorittaa harjoitustestin niin usein, kuin koki tarvitsevansa harjoittelua Quizizz-testillä, jonka laukaisin aina, kun vähintään kaksi oppilasta halusi kilvoitella tiedoillaan. Kun oppilas koki osaavansa kielioppia riittävästi, hän teki (opettajan valvoessa) Socrativessä varsinaisen kielioppiosuuden kokeesta.

Sanastokoe tehtiin Google Formsilla (myöskin opettajan valvomana). Siinä oli lauseita suoraan tekstikirjasta, ja lauseet piti suomentaa.

Tuottamistehtävässä kirjoitettiin paperille vähintään 10 lausetta, jossa kerrottiin oikeasta tai kuvitellusta matkasta jonnekin (ohjeistuksessa oli kaikenlaisia vinkkejä, mitä asioita voisi kertoa).

Jokainen kokeen osa-alue arvosteltiin erikseen. Lisäksi oppimisprosessiin liittyvä itsearviointi oli suuressa osassa. Kirjasin arvosanat oppilaiden oppimispäiväkirjoihin, ja lisäksi arvioin sanallisesti oppilaiden työskentelytaitoja ja taitojen sekä vastuunoton kehitystä prosessin aikana.

Sain palautteen 45 oppilaalta yksilöllisestä koejaksosta: 33 oli sitä mieltä, että yksilöllinen koejakso oli ”vähintään ihan ok” / ”oikein hyvä”, 7 ei tykännyt ja 5 ei osannut sanoa. 14 oppilasta arvioi oppineensa yksilöllisen koejakson ansiosta paremmin kuin normaalisti, 2 arvioi oppimisensa ”ehkä huonommaksi”.

Kokemukseni opettajana oli, että pystyin ihan eri tavalla tukemaan ja kannustamaan eri vaiheissa olevia oppilaita. Erityisesti heikoimmat ja keskitason oppilaat tuntuivat hyötyvän tästä järjestelystä: he oppivat ottamaan paremmin vastuuta oppimisestaan (hyvät kun usein tuppaavat pärjäämään opetustyylistä huolimatta). Monella tuntui lamppu syttyvän, kun he huomasivat yhteyden harjoittelun ja tulosten välillä. Oppilaat myös oppivat paremmin arvioimaan ja erittelemään taitojaan ja tarpeitaan harjoitella eri osa-alueita.

Näiden kolmen viikon aikana minulla oli oppilaiden kanssa luontevia arviointikeskusteluja siinä tekemisen tuoksinassa, ja toiminnan keskiössä olivat oppimaan oppimisen taidot. Opettajana tosiaankin sain uuden OPS:in hengessä toimia oppilaiden rinnalla valmentajana, ja oppilaat tuntuivat arvostavan kokemusta siitä, että opettaja osallistuu niin huolellisesti heidän oppimisprosessiinsa.

Todellakin tämä koejakso teki sen, mihin tarpeeseen sen kehitin: Oppilaat valmistautuivat kokeeseen, ja kokeeseen valmistautumisesta tuli ajattelua ja itsearviointia vahvistavaa toimintaa.