Heikki Hämähäkki kohtaa vaaranpaikkoja

Esineen sisältä kuuluu hienon hienoa rapinaa ja tuhinaa ja suhinaa. Heikki Hämähäkki yrittää siirtää itseään parempaan asentoon: ”Noin, nyt on parempi paikka.” Heikki huomaa, että olo Esineen alla ei kuitenkaan helpotu riittävästi ja sillä on vähän tukala olo. Onko lastenhuoneesta mukaan saatu esine kutistunut sateessa vai onko Heikki Hämähäkki kasvanut? Heikki liikauttaa itseään ja Esine irtoaa sen selästä kilven päältä. ”Näin on parempi.” Heikki tuumailee ja jättää Esineen kannon päälle. Varmuuden vuoksi Heikki Hämähäkki tarkistaa, että seittikerä on sen kilven alla, ja olihan se tallella ja turvassa. Hyvältä tuntuu! Metsässä kuuluu puiden humina, kun kuusen oksat heiluvat tuulessa ylös alas korkealla puiden latvoissa. Aurinko paistaa ja se saa Heikki Hämähäkin olon tuntumaan turvalliselta. ”Tässä on hyvä olla!” sanoo Heikki itselleen ja jatkaa mietiskelyään kaikessa rauhassa.

Metsäpolkua pitkin kulkee muurahaisten jono. Se kiemurtelee jokaisen oksan ja kepin ja kuivuneiden lehtien välistä eteenpäin pitkin metsän pohjaa. Se on kuin ruskea nauha, joka liikkuu itsekseen. Heikki Hämähäkki roikkuu kannon reunalla pitäen kiinni siitä kahdeksalla jalallaan ilman seittiä. Heikki kurkottautuu yhä alemmas ja lopulta se putoaa mukkelis makkelis muurahaisten reitille, keskelle metsän pohjalla kulkevaa jonoa. Muurahaiset pysähtyvät äkkiä ja se jonokin pysähtyy kuin seinään. ”Seis! Stop! Pysähdytään!” kuuluu ääni muurahaisten jonosta. Silloin tulee aivan hiljaista. Enää ei kuulu muurahaisten jalkojen suhinaa. Heikki jähmettyy paikoilleen ja katselee, kun muurahaiset alkavat hiljalleen kerääntyä sen ympärille. ”Ei kai sinuun sattunut?” kysyy ääni hetken kuluttua. Heikki Hämähäkki ihmettelee muurahaisten huolta, koska siihen ei satu mihinkään paikkaan. ”Ei sattunut!” vastaa Heikki muurahaisille. ”Sitten on kaikki hyvin ja me voimme jatkaa matkaa.” sanoo yksi muurahaisista ja jono muodostuu uudelleen yhtä hienoksi kuin se oli ennenkin. Muurahaiset lähtevät jatkamaan matkaansa eteenpäin mutkitellen oksien ja keppien alta ja päältä.

Samalla hetkellä suuri varjo laskeutuu muurahaisten ja Heikki Hämähäkin päälle. Tuntuu samalta kuin paksut pilvet olisivat lipuneet auringon eteen ennen rankkasadetta. Sitten kuuluu hiljaisella ja selvästi lapsen äänellä, sen Heikki tunnistaa sieltä lastenhuoneesta: ”Hei tulkaa katsomaan, täällä on hämähäkki ja muurahaisia!” Äkkiä aivan lähellä on monta lasta ja Heikki voi tuntea jopa lasten hengityksen, kun he haluavat katsoa muurahaisia ja hämähäkkiä keppien, oksien ja lehtien seassa tarkkaakin tarkemmilla silmillään. Heikki Hämähäkki katsoo ympärilleen kaikilla kahdeksalla silmällään ja valmistautuu hyppäämään korkealle ilmaan jännittäen kaikki kahdeksan jalkaansa. ”Hei, jätetään ne rauhaan ja asumaan tänne. Täällä on niiden koti.” sanovat lapset ja lähtevät jatkamaan matkaansa metsäpolkua pitkin eteenpäin laulellen. Heikki Hämähäkin jalat ovat edelleen jähmettyneinä ja se seisoo vain takimmaisilla jaloillaan aivan liikkumatta kuin patsas. Lasten iloiset äänet erottuvat yhä vaimeammin ja Heikki Hämähäkki voi laskea taas kaikki kahdeksan jalkaansa maahan. ”Huh huh, olipa se jännittävää!” sanoo Heikki ja huokaisee syvään.

Heikki Hämähäkki lähtee seuraamaan polkua, jota pitkin lapset kulkivat eteenpäin metsästä kohti aukeampaa paikkaa. Heikki juosta viipottaa niin, että jalat viuhuvat melkein ilmassa. Viimein se tulee paikkaan, jossa metsäinen polku muuttuu hiekkatieksi. Heikki katselee ympärilleen ja näkee suuren, ihan mahtavana vuorena näkyvän kallion edessään. ”Mikähän paikka tämä on?” Heikki Hämähäkki tuumailee. Se katselee joka paikkaan ja kuuntelee tarkkaan. Kauempaa alkaa kuulua lasten ääniä ja Heikki pysähtyy kuuntelemaan niitä. ”Mennään hämähäkkikeinuun!” kuuluu kauempaa. Heikki Hämähäkki jää ihmettelemään ja katselemaan lasten iloista keinumista omasta piilopaikastaan.

Tarina: Mervi Mäkelä

Lasten turvallisuus ja tunteiden ilmaisun taidot

Lapsella on oikeus kehittyä ja kasvaa turvassa ja omassa tahdissaan. Jokaisella lapsella on mahdollisuus kehittyä omaksi itsekseen turvallisessa aikuisten ja lasten muodostamassa yhteisössä. Tarkoituksena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta ja antaa heille valmiuksia toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Lapset tarvitsevat siihen aikuisen antaman mallin. Käytännössä se tapahtuu tilanteissa, jossa lapsi tarvitsee aikuisen apua. Lapsen on hyvä tietää, miten aikuiselta voi pyytää apua.

Lasten itsenäinen toiminta edistyy ja kehittyy vähitellen. Osatakseen toimia ympäristössä ja yhteisössä lapsi omaksuu malleja arjen toiminnoissa vähitellen. Niistä lapsen pitäisi osata valita ja ne toiminnat edellyttävät toistoja tullakseen pysyviksi. Sen vuoksi lapsen asteittaista itsenäistymistä tuetaan eri keinoin jatkuvasti. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun lasten kanssa opetellaan havaitsemaan ja tunnistamaan sekä tiedostamaan että nimeämään tunteita.

Vinkkejä turvallisuuteen ja tunteiden ilmaisuun 

Mikäli lapsi on askarrellut oman Heikki Hämähäkin, niin ottakaa se mukaan pohdintaretkelle.

• pohditaan lapsen kanssa eri liikkumisen taitoja ja keinoja, jotka ovat turvallisia sisällä ja ulkona. Esimerkiksi millä tavoilla se tapahtuu kävellen, juosten ja hyppien sisällä/ulkona sekä eri kulkuneuvoja käyttäen. Lapsen kanssa voi piirtää tikku-ukkoja paperille liikkumaan eri paikoissa ja eri tavoilla. Muodostakaa yhdessä liikennesääntöjä kuljettaessa ulkona esimerkiksi kadulla, tiellä, puistossa jne.
• hyppiminen, pomppiminen, juokseminen sisällä. Lapsen kanssa voi kokeilla sisällä erilaisia liikkumisen muotoja ja keskustella siitä, mikä on turvallista ja mitä voi vaihtoehtoisesti tehdä ulkona.
• lapsen kanssa voi ikätasosta riippuen keskustella siitä, missä/miten lapsi tarvitsee apua. Jutelkaa myös siitä, miten apua voi pyytää puhumalla. Voitte myös keskustella lapsen kanssa siitä, tarvitsevatko aikuiset apua. Lapsista se on joskus hupaisaa.
• lapsen kanssa voi pohtia ja käsitellä pelottavaa asiaa piirtämällä siitä sarjakuvan. Tässä hahmoiksi riittävät tikku-ukot. Tavoitteena on rauhoittaa lapsen tunnetta ja antaa myönteinen ja hyväksyttävä toimintamalli. Lapsen mieltä rauhoittaa konkreettinen malli piirrettynä, koska sen voi nähdä ja aikuinen on kertonut ”tarinan” tikku-ukkojen tekemisistä.
• lapsen kanssa voi leikkiä nukkekodilla kotia. Tähän kotileikkiin käyvät myös legot, nuket, autot ja etenkin pehmolelut. Lapset rakastavat pehmoeläimiä ja kertovat niille tärkeitä asioitaan. Kotileikissä voi harjoitella näyttelemällä erilaisia tunteita, nauramista, totisuutta, vihaisuutta ja leikisti itkemistä. Ideana on harjoitella tunnistamaan toisen tunteita ja nimeämään niitä sekä peilaamaan eli saamaan palautetta omasta toiminnastaan/tunteistaan.
• kokeillaan lapsen kanssa erilaisia ilmeitä ja arvuutellaan, mitä ne tarkoittavat. Ilmeitä on hauska katsella peilistä tai kännykällä otetusta kuvasta. Lapset pitävät oman kuvansa katselemisesta.

Teksti: Mervi Mäkelä