Oletko kriittinen? Hyvä, keskustellaan! 

Silloin tällöin me digiohjaajat kohtaamme työssämme näkemyksen, joka ilmaistaan erilaisin sanavalinnoin mutta jonka pääviesti on jotakuinkin seuraava: suhtaudun kriittisesti digitalisaatioon lasten parissa. Vaikka meidän digiohjaajien tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista digitaalisuuteen, ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö olisi valmiita myös kriittiseen keskusteluun – kunhan kyseessä on siis nimenomaan keskustelu. Pelkkä mielipiteiden laukominen ja oman tontin puolustaminen on erotettava pyrkimyksestä aitoon dialogiin, joka voisi johtaa uudenlaisen ymmärryksen muodostumiseen ja jossa molemmilla osapuolilla on mahdollisuus tulla kuulluksi. 

Huomionarvoista on se, että kritiikillä tai kriittisellä ajattelulla en tässä tarkoita negatiivista suhtautumista kaikkeen tai kyynisyyttä, vaan kykyä ajatella asioita monesta näkökulmasta ja arvioida uutta tietoa. Nämä ovat demokraattisissa yhteiskunnissa vaalittuja taitoja, jotka ovat yhtenä pohjavireenä myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2022). 

Voisi puhua hedelmällisestä kritiikistä, joka vie ajattelua ja toimintaa eteenpäin, sen sijaan että se lannistaisi ja jättäisi ajatukset junnaamaan paikalleen. Hedelmällinen kritiikki huomioi asioiden kielteiset puolet, mutta pyrkii löytämään myös uusia rakentavia näkökulmia. Kriittinen siis saa, ja tuleekin olla: kriittisen ajattelun avulla voimme kyseenalaistaa olemassa olevia rakenteita ja ajatusmalleja, ja se voi toimia hedelmällisenä lähtökohtana myös varhaiskasvatuksen digitaalisuutta mietittäessä. 

Kritiikki muutoksen moottorina 

Digitaalisuus ei ole itseisarvo, vaan sen arvo määrittyy sen ihmisille tuottaman hyödyn kautta. Esimerkiksi tablettien viihdekäyttöön ja sen tuottamiin lieveilmiöihin liittyvä kritiikki saattaa olla hyvinkin perusteltua. Sen sijaan, että edellä mainittujen huolien takia jättäisimme tabletit lojumaan kaappeihin, voimme lähteä etsimään vaihtoehtoisia tapoja hyödyntää laitteita pedagogisesti. Valo- ja videokuvaus ovat yksi esimerkki tuottavasta ja osallisuutta lisäävästä toiminnasta. Myös meillä digiohjaajilla työn painopiste on pedagogiikassa: digitaalisten ratkaisujen ja välineiden tulee olla tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja. 

Nimenomaan tablettien käyttö onkin seikka, johon kritiikki useimmiten kohdistuu. Harva kuitenkaan teilaa esimerkiksi Bee-Boteja tai muita robotteja, jotka myös opettavat lapsille digitaalisessa yhteiskunnassa vaadittavia taitoja. En tarkoita ainoastaan loogisen päättelyn kaltaisia ohjelmoinnillisen ajattelun taitoja, vaan yhteiskunnassa tarvittavia vuorovaikutustaitoja: esimerkiksi vuoron odottamista, kohteliaisuutta ja jakamista. Nämä ovat olennainen osa niin kasvokkaista kuin digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvaa vuorovaikutusta. 

Tämänkaltainen ajattelutavan muutos voi vaatia oman toiminnan kriittistä tarkastelua; ei siis kielteistä sisäistä puhetta, vaan rakentavaa pohtimista esimerkiksi sen suhteen, miten omalla toiminnallani edistän lasten oppimista ja miten voisin mahdollisesti toimia toisin. 

Kyynisyyden ja pelkän negatiivisten näkökulmien sijaan on siis hyödyllisempää pyrkiä löytämään erilaisia tapoja toteuttaa digitaalista osaamista. Passivoituminen tai vetäytyminen digitaalisen kehityksen edessä merkitsee muutoksen hiljaista hyväksymistä; kritiikki voi olla perusteltua, mutta isossa kuvassa ja pitkällä tähtäimellä on hedelmällisempää miettiä niitä vaihtoehtoisia osa-alueita ja tapoja, joilla voimme vaikuttaa muutoksen suuntaan. Tulevaisuus on avoin ja me kaikki voimme vaikuttaa siihen nykyhetkessä oman toimintamme kautta. 

Dialogista toimintaan 

Syvällinen toimintatavan muutos ei tapahdu hetkessä. Kriittinen keskustelu – ja aito dialogi ylipäätään – vaatii usein enemmän aikaa kuin meillä varhaiskasvatuksen ammattilaisilla kiireisessä arjessa on. Pedagogiset palaverit ja tiimipalaverit ovat usein oivallisia tilaisuuksia keskustella asioista laajemmin, ja me digiohjaajat olemme mielellämme niissä mukana. Olisi tärkeää, että jokaiselle mahdollistetaan kokemus kuulluksi tulemisesta. Rohkaisen nostamaan esille myös kriittisiä näkemyksiä, jotta niistä voidaan keskustella yhteisesti. 

Vaikka meillä on valtakunnallinen ja paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma, jotka määrittelevät minkälaisia sisältöjä lapsille opetetaan, on kasvattajilla ainakin vielä paljon valtaa päättää siitä, miten mitäkin asiaa lapsille opetetaan. Me digiohjaajat olemme tukenanne miettimässä juuri teidän ryhmäänne tai yksikköönne sopivia tapoja toteuttaa digitaalisuutta – kriittisetkin lähtökohdat huomioon ottaen. 

On siis ihan ok sanoa meille digiohjaajille, että suhtaudut kriittisesti digitalisaatioon lasten parissa. Vetäytymisen tai vastustuksen sijaan toivon keskustelun kuitenkin jatkuvan, jolloin voimme päästä ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen, jossa edellinen lausahdus jatkuu esimerkiksi näin: Suhtaudun vieläkin vähän kriittisesti digiin, mutta voisitko kuitenkin tulla näyttämään, että miten me voitaisiin toteuttaa sitä helposti tässä meidän ryhmässä? 

Ja me digiohjaajat todellakin voimme. 

Dialogisin terveisin, 

Jani Rantanen, Digiohjaaja 

Kuvat: Pixabay